Meni joulukuu ja näytti menneen tammikuukin. Blogimerkintöjen kirjoitus hieman unohtui kaikessa kiireessä, mutta jotain kodissamme on kuitenkin saatu aikaiseksi. Töiden eteneminen on nyt hidastunut melkoisesti, koska asumme alakerrassa ja melko suuri osa ajasta kuluu ihan arjen rutiinien parissa. Vilhon korvatulehdukset näyttävät nyt kokolailla selätetyiltä, mutta nyt tilalla on ollut flunssaa ja yskää. Yksi antibioottikuuri määrättiin keuhkojen jonkinlaiseen tulehdustilaan pari viikkoa sitten. Viime viikolla Vilho sai sellaisen kolmekymmentä senttiä pitkän inhalaattorin, jonka läpi pitäisi hengittää keuhkoista limaa irroittavaa yskänlääkettä.
Viime viikon perjantaina saapui Riihimäeltä muurari tekemään olohuoneeseemme pönttöuunia. Vanha puuhella haettiin viikonlopun aikana pois. Pönttöuunin tekoon meni kaikkinensa melkein 30 työtuntia. Kuulemma olisi voinut onnistua puolet lyhyemmässä ajassa, mutta kuten vanhoissa puutaloissa usein käy, yllätyksiä tulee vastaan. Hormi oli jostain syystä muurattu kokonaan umpeen, eikä alas asti näyttänyt tulevan kuin yksi hormi, johon asunnossa ollut puuhella oli aiemmin liitettynä. Tämä hormi oli kuitenkin väärässä paikassa, joten muurari piikkasi koko hormin kyljen auki ollen toiveikas siitä, että toinen vapaa hormi olisi jostain löytynyt. Eipä löytynyt. Siinä meni edellisen omistajan hieno kukkatapetti!
Pitkän tuskailun jälkeen muurari päätti laittaa uunin kiinni tuohon ilmanvaihtohormiin. Minun tehtäväkseni jää muurata umpeen hormin ilmanvaihtokanavat. Pönttöuuniin tuli kaikkinensa n. 1300 kiloa tiiltä, pari sataa kiloa laastia, sellaisia kookkaita valuelementtejä ehkäpä vajaan parin sadan kilon verran sekä peltikuoret. Viime perjantaina minun tehtävänäni oli kantaa kaikki tuo tavara sisään, sillä välin kun muurari teki pohjatöitä. Kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen, ilta yhdeksältä, muurari oli lähdössä takaisin kotiin päin, mutta hänen kuorma-autonsa renkaat olivat uponneet pihaamme sen verran, että auto ei liikkunut mihinkään. Tiilien ja muun tavaran kantamisen päälle, vietin kolme tuntia avustaen auton pehmeästä lumesta kaivamista.
Maanantaina muurari vietti paikanpäällä 14,5 tuntia ja lopputuloksena olohuoneeseemme tuli tämän näköinen pönttöuuni
Vasemmalla näkyvä hormiliitoskin tuli lopulta ihan siistin näköiseksi. Ennen työn aloittamista lopputulos hieman epäilytti, koska itse hormi on metrin verran uunin vasemmalla puolella, mutta ihan siistin näköisen hormiliitoksen tuohon kuitenkin saimme. Nyt pitää odotella kolme viikkoa kuivumista, jonka jälkeen uunin voi ottaa käyttöön. Olohuoneen tapetti menee vielä uusiksi ja tuohon uunin oikealla puolella olevaan seinällekin pitäisi jotain tehdä.
Pitää muuten vielä mainita, että uunin muurasi Tupa-uunit Riihimäeltä. Uuni oli hinnaltaan halvimmasta päästä ja ainakin ensimmäistä koekäyttöä odotellessa olemme siihen oikein tyytyväisiä. Muurari vietti tosiaan paikanpäällä viime perjantaina aamu yhdeksästä puoleen yöhön ja maanantaina aamu kahdeksasta puoli yhteentoista illalla. Siihen päälle kun laskee työmatkat Riihimäeltä Tampereelle, voi todeta, että on syytä olla tyytyväinen omaan 7,5 tunnin päivittäiseen työaikaani.
Pitää muuten vielä mainita, että uunin muurasi Tupa-uunit Riihimäeltä. Uuni oli hinnaltaan halvimmasta päästä ja ainakin ensimmäistä koekäyttöä odotellessa olemme siihen oikein tyytyväisiä. Muurari vietti tosiaan paikanpäällä viime perjantaina aamu yhdeksästä puoleen yöhön ja maanantaina aamu kahdeksasta puoli yhteentoista illalla. Siihen päälle kun laskee työmatkat Riihimäeltä Tampereelle, voi todeta, että on syytä olla tyytyväinen omaan 7,5 tunnin päivittäiseen työaikaani.
Yläkerrassa katon panelointi sekä makuuhuoneen tapetit ovat paikallaan. Lattiasta on n. 1/3 hiottuna ja hionta saadaan tämän viikon aikana suoritettua loppuun. Sitten maalataan lattiat, rakennellaan portaan kaiteet sekä laitetaan katto- ja jalkalistat paikalleen. Alun perin kuukauden remontiksi suunnitellussa työssä tullee menemään yli puoli vuotta. Täytyy kuitenkin huomioida, että toteutuva työmäärä on varmaankin lähemmän 10 kertainen siihen nähden mitä aluksi suunnittelimme.
Vilho on sopeutunut mainiosti uuteen kotiinsa ja odottelee myös yläkerran remontin valmistumista malttamattomana. "Iti lemo yläkellatta! Kohta valmit, Viio päätee ylöt titten!"
Ruoanlaitosta on muodostunut Vilhon suosikkipuuhaa. Aina kun tulemme töistä ja päiväkodista kotiin, Vilho haluaa osallistua ruoan laittoon. Tässä kokkaillaan katkarapu couscousia:
Lisää merkintöjä ehkäpä sitten, kun yläkerran lattioita päästään maalaamaan.
