Sairasta menoa!

Alakerrassa alkaa lähes joka paikka viimeisiä listoja ja keittiön välitilan lasia lukuunottamatta olla valmiina, mutta yläkerrassa työtä on jäljellä vielä. Remontin etenemistä on entisestään hidastanut Vilhon sairastelu. Korvatulehduksia on ollut remontin aikana viisi ja joka kerralla on puhuttu korvien putkittamisesta. Jokaisen antibioottireseptin määräämisen yhteydessä on sovittu, että kontrolliaika putkitusta varten pidetään kuukauden kuluttua. Kuukausi ei kuitenkaan vielä kertaakaan ole ehtinyt tulla täyteen ennen seuraavaa korvatulehdusta. Tällöin on jälleen määrätty uusi antibioottikuuri ja kontrollikänyti siirretty taas kuukaudella eteenpäin. Voi tätä suomalaista terveydenhuoltoa. Hoitohenkilökunta on kerrassaan mainiota - silloin kuin sitä pääsee tapaamaan. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on hirveän raskas hallinnollinen puoli ja rahaa haaskataan turhaan byrokratiaan. Vilhon tämän vuoden kahdeksan (vaiko seitsemän?) korvatuhehduksen perusteella putkitus olisi jo ilman muuta kannattanut laittaa alkusyksystä. Korvien putkitus itsessään on nopeahko ja halpa operaatio, joten nyt on tuhlattu lääkäriaikoja ja meidän energiaamme siihen, että Vilholle ei ole saatu hoitoa joka lopettaisi ongelmat.Lääkäriaikoja päivystykseen jaetaan Tampereella puhelimitse aamuseitsemästä lähtien ja yleensä koko päivän ajat menevät melkein heti. Aikoja jaetaan vaan kuluvalle päivälle. Tulevaisuuteen lääkäriajan saaminen on hankalaa. Ihan vaan vertailukohtana mainittaakoon, että Uudessa Seelannissa ei meidän kokemuksiemme perusteella hoitoon pääsyä ei koskaan tarvinnut odottaa ja aikoja pystyi varaamaan vaikka keskellä päivää. Siellä oli paljon hoitohenkilökuntaa, vähän byrokratiaa ja pieniä sairaaloja ja klinikoita Suomen massiivisten keskitettyjen terveysasemien sijasta. Lääkärissä käynti maksoi aikuisilta lääkäriasemasta riippuen 15-30 EUR, kun se Suomessa on 13EUR, eli omavastuu oli Uudessa Seelannissa hieman kalliimpi. Lapsilta lääkärikäynnit kuitenkin olivat kokonaan ilmaisia kuten olivat lääkkeetkin - jotka Suomessa saattaa maksaa joskus jopa useampia kymppejä.

Viime viikolla korvatuhehduksen ja taas yhden antibioottikuurin lisäksi oli myös oksennustauti, joka Vilhosta tarttui Millaan ja lopulta nyt minuunkin. Ei ollenkaan yhtä rajuna kuin Vilhoon, mutta sairastelua kuitenkin. Mitä tähän nyt sitten loppuun sanoisi. Jo on mennyt meno sairaaksi.

Yläkerrassa on kuitenkin työt edenneet pikkuhiljaa. Makuuhuoneen katto on saatu paneloitua loppuun asti ja sängyn paikkaa varten yksi kantava tolppa on katkaistu. Uusi sänkykin on jo tilattu ja odottaa Kruunukalusteen varastossa makuuhuoneen valmistumista. 

 Viikonloppuna saimme sairasteluista huolimatta makuuhuoneen seinään tämän näköistä tapettia:

ja tässä vielä tapettia hieman isommassa kuvassa. Huonekorkeus on makuuhuoneessa harjan kohdalta noin 3,5 metriä ja tuonne kattoon tulee harjan kohdalle valolista, johon tulee kolme spottivaloa tuomaan valoa huoneeseen ja tuomaan esiin suuren huonekorkeuden. Hieno tästä vielä tulee!

Remontin yhteydessä tulee joka paikka melko tarkkaan tutkittua, koska lähes kaikki tehdään uusiksi. Katosta on löytynyt yksi pieni vuotokohta, jota ei olisi löydetty ollenkaan jos aiempaa sisäkattoa ei olisi purettu pois. Viemärin tuuletusputken läpivienti vuotaa hieman vesisateella ja siltä kohtaa eristeet ovat sateen jälkeen hieman kosteat. Tuo kosteus on kuitenkin rajoittunut vain tuon läpiviennin ympärille, joten ongelman ratkaisemiseksi läpiviennin ympäristö massataan sekä ulkoa että sisältä jonka jälkeen eristeet vaihdetaan tuohon läpiviennin ympärille. Tulisipa vaan poutainen päivä niin tuon voisi tehdä! Nyt vallitsevista lämpötiloista johtuen katolla joutunee viettämään pari tuntia hiustenkuivaajan tai kuumailmapuhaltimen kanssa, jotta käytetylle massalle soveltuva lämpötila saadaan aikaiseksi. Parempi kuitenkin tehdä kerralla kuntoon kuin surra myöhemmin vuotavaa kattoa.

Hiusharjakaupoilla

Muuttaminen on kamalaa. Kamalaa, kamalaa, kamalaa. Vaikka kuinka aloittaa muuton järjestelmällisesti, pakkaa laatikot ajatuksella, heittää tarpeettomat kierrätykseen, osan roskiin ja jäljelle jääneet jutut yrittää ryhmitellä aiheittain, niin silti – silti ollaan aina lopulta siinä samassa kaaoksessa, kun viimeisiä epämääräisiä tavaroita vain sullotaan paniikissa samaan pahvilaatikkoon hikikarpalot otsalla.

Viimeinen viikonloppu ennen muuttoa, kotimme näytti vielä melkoisen kaaottiselta.
Jotenkin sitä kuitenkin ennätettiin saada paikat siihen kuntoon, että pääsimme sunnuntai-iltana ja maanantaina kantamaan tavarat kotimme alakertaan. Ja kun Vilho tuli tänne sunnuntai-iltana, ei riemulla ollut rajoja. Poika juoksi kotia ympäri ja kiljui. Halasi vuoroin minua, vuoroin Markkua. Aivan kuin hän olisi jotain ymmärtänyt isosta muutoksesta. Kylpyamme on ollut erityisen mieluisa. Vedessä on ihana pomppia ja läiskytellä.

Nyt muuton jälkeen elämme vielä poikkeusolosuhteissa, koska yläkerta on vielä tekemättä. Nukumme siten koko konkkaronkka olohuoneessa. Olohuoneeseen on myös väliaikaisesti tuotu kaksi vanhaa vaatekaappia, jotta olemme saaneet purettua tavaroita. Esille on otettu vain välttämättömimmät.

Tällä viikkoa kaaos on jo hieman tasoittunut, mutta viime viikon alussa oli monta mielenkiintoista hetkeä, kun tavarat olivat hukassa. Kun olimme maanantaina muuttaneet, minulla oli tiistaina aamuna töissä kehityskeskustelut. Toimistolle saapui esimies Espoosta. Häntä tapaa muutaman kerran vuodessa, joten olisi mukavaa, jos onnistuisi noina hetkinä näyttämään suhteellisen normaalilta. Vaan enpä meinannut löytää tavarapaljouden keskeltä siistejä vaatteita, saati silitysrautaa. Hiusharja ja deodorantti olivat löytäneet niin hyvän piilopaikan, että jouduin lopulta menemään töihin tukka yön jäljiltä kiharatakuilla, otsatukka iloisesti vastaantulijoita tervehtien. No kyllä minä ennen pomon saapumista vierailin kaupassa.

Tässä vielä muutamia kuvia uudesta kodistamme. Muuton jälkeen ei kuvia olla vielä ennätetty ottamaan, mutta ehkei tästä tavaraviidakosta niitä kannata räpsiäkään.

Tässä on keittiön maalattua seinää. Olen nyt jotenkin ihan tykästynyt harmaan ja valkoisen yhdistelmään. Olen erittäin tyytyväinen tähän harmaan sävyyn:



Eteiseen Markku askarteli samanlaiset valolistat mitä keittiöönkin:
Eteistä:


Kauppaan sisällytetyistä kolmesta vanhasta kaapista yksi siirrettiin keittiöön:

Mulla ei oo koskaan ollut noin hienoa siivouskaappia. Kaapisto on melko massiivisen kokoinen. Edelliset omistajat olivat sijoittaneet sen tuon toisen kaapiston kanssa eteiseen. Heidän tyylinsä oli, mitä enemmän sitä parempi. Koko talo oli täynnä tavaraa. Uskon, että jos edelliset omistajat joskus vierailisivat täällä, eivät he tunnistaisi tätä samaksi taloksi.

Alatalon yläpuolella

Ensimmäinen levy, jonka lapsena sain, oli Mikko Alatalon lastenlaulukokoelma. Omien muistikuvieni mukaan kuuntelin levyä lähes päivittäin ja etenkin levyn kappale Mummoni ja moukarinheitto on jäänyt hyvin mieleen. Ehkä siksi, että oli hauskaa ajatella omaa mummoani moukarinheittoringissä. "Turha pyöriä on, jossei irtoa, mummo kommentoi moukarinheittoa".

Joitakin vuosia myöhemmin W.A.S.P, Twisted Sister, Kiss ja Iron Maiden siirsivät Mikko Alatalon levyn kirjahyllyn viinyylilevyrivin viimeisimmäksi, mutta kyllä tuon sinisiin silmälaseihin sonnustautuvan kaverin musiikki tuli jo lapsuudessa tutuksi. Seuraava kosketus Mikko Alataloon on ollut -90 luvun lopussa, jolloin kaveriporukassamme usein viikonloppujen rientohin liittyen kuuntelimme "huonoa musiikkia". Tähän kategoriaan pääsivät vain kaikkein mauttomimmat ja hävyttömimmät kotimaisen musiikin lähihistorian aarteet. Mikko Alatalon tuotannosta säännöllisellä kuuntelulistalla oli mm. Neekeri, Maailmanlopun meininki ja Ihmisen ikävä toisen luo. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näistä ensimmäinen ei nimestään huolimatta varsinaisesti pidä sisällään rasistisia viestejä, vaikkakin youtubessa videon listallaan pitää nimimekki seppolehtofanclub. Seppo Lehdon faneilta on ehkä jäänyt sanat kuuntelematta loppuun asti.

Vuonna 1998 olin myös muuttanut Tahmelaan, Mikko Alatalon lähinaapurustoon, pieneen vuokra-asuntoon, jossa majailin noin vuoden ajan. Tuona vuonna törmäsin Mikkoon ja sinisiin silmälaseihin useinkin Kannaksenkatua ylöspäin harjun päälle kävellessäni. Vuoden 2003 lopusta vuoden 2006 alkuun asti asuimme Millan kanssa Kannaksenkatu 6:ssa, Mikko Alatalon naapurissa. Mikko oli tuolloin aloittanut kansanedustaja-uransa. Mikko ja Mikon vaimon suuri suu tulivat parissa vuodessa tutuiksi sen verran, että Alatalo tervehti kaupassa aina iloisesti ja kadulla vastaan kävellessään Mikon käsi nousi tervehdykseksi pystyyn jo 15 metriä ennen kohtaamista. Voipi tosin olla, että poliittista uraansa viritellyt herra laskeskeli vaan saavansa mahdollisia lisä-ääniä tuolla ystävällisyydellään. Ehkä Alatalon taktiikka toimi, koska Mikko tuli vuonna 2007 valituksi toiselle kansanedustajakaudelleen. Alatalon vaimon suuresta suusta nyt ei tässä viitsi suurempia mainita, siitä suusta suutuspäissä tulleet huudahdukset kun olivat vähintäänkin hieman hävyttömiä.

Nyt viiden vuoden erossaolon jälkeen on käynyt jälleen niin, että Mikko Alatalo on palannut elämäämme. Nyt asustelemme siis, kuten blogin otsikkokin kertoo, Alatalon yläpuolella : vajaa sata metriä Mikon kotiovelta rinnettä yläspäin. Alakerran remontti on pieniä viimeistelytöitä lukuunottamatta saatu valmiiksi ja viime viikon aikana olemme päässeet asettumaan taloksi. Yläkerta on vielä (lähes) kokonaan laittamatta, mutta yläkerran töiden pariin siirrymme lähiviikkoina. Kuvia alakerrasta ilmaantunee tänne, kunhan muuttolaatikot saadaan tyhjennettyä ja tavarat järjesteltyä.

Puusydän

Viikon päästä maanantaina Armonkallion kalustettu vuokra-asunto on tyhjä. Sitä ennen on saatava Pispalan kodin alakerta muuttovalmiiksi. Kokonaisuudesta ei puutu enää paljoa, mutta miksi aina viimeisillä metreillä tuntuu kaikista pahimmalta. Keittiön katosta puuttuu listat, kaikista huoneista jalkalistat, rappuset pitää maalata ja kiinnittää, ostaa keittiöön pari lisäkaappia, uusi työtaso ja välitilan lasi. Lisäksi pitää siirtää remontti yläkertaan ja siivota remonttipölyt alakerrasta. Jaksaa, jaksaa!

Markulle pitää kyllä nostaa hattua. Hän on remontoinut lähestulkoon jokaisena päivänä nyt jo miltei kahden kuukauden ajan. Eilen hän taisi sanoa ensimmäisen kerran, että remontti kyllästyttää.

Itse pääsin viikonloppuna tekemään aivan uusia juttuja. Luonamme oli Markun sisko Reetta, jonka kanssa laitoin yläkerran makuuhuoneeseen paneelikattoa. Olin yllättynyt, kuinka helppoa katon laittaminen olikaan. Toinen leikkasi paneelit oikean mittaisiksi ja toinen nakutteli ne kattoon. Työ oli nopeasti palkitsevaa, sillä katon ilme muuttui valkoiseksi maalatuilla paneeleilla välittömästi. Nythän yläkerran katossa on ollut sellaiset lasikuitutapeteilla päällystetyt levyt, jotka eivät miellyttäneet minua lainkaan. Jotenkin tuo uusi paneelikatto tuo kattohirret kauniimmin esille. Tykkään! Enkä malta odottaa sitä, että pääsemme remontoimaan myös yläkerran loppuun.

Niin ja sellainen seikka täytyy mainita, että homenäytteiden tulokset olivat normaalit, kuten jo itse epäilimmekin, mutta hyvä kun saimme asialle myös varmuuden. Nyt siis saattaa laittaa yläkertaankin kattoa hyvillä mielin.

Viikonloppuna pääsin myös kokeilemaan toista uutta juttua, jyrsintää. Oviaukkoihin tulevien puulevyjen reunoja jyrsiessä tuli mieleen lämpimiä muistoja ala-asteen 3.luokan puukäsityötunneilta. Tykkäsin puukäsityötunneista, tosin ehkä hieman vääristä syistä. Olin nimittäin kovin rakastunut puukäsityön opettajaan. Opettajamme taisi huomata pienen tytön ihastumisen, sillä sain tuolta opettajalta lukukauden vaihteessa puisen sydämen.

Itse voisin nyt veistellä suuret sydämet sekä Markun äidille että omille vanhemmilleni. He kaikki ovat antaneet ison avun ja tuen hoitamalla ja leikittämällä Vilhoa viikonloppuisin. Kiitos!

Valolistaa kattoon

Eilen illalla sain keittiön sisäkaton valmiiksi. Lisäksi laitoin keittiön kattoon lintutapetti-seinälle valolistan, jossa on kolme tapettiin kohdistettavaa halogeeni valoa.

Kuvassa lista ei erityisen hienolta näytä, mutta listaa vasten kiinnittyvä kattolista viimeistelee ulkonäön. Kattolistoja kävin hakemassa Kurusta Pirttijoen Sahalta lauantaina. Olin perjantaina sopinut, että voin hakea listat lauantaiaamuna. Kun lauantaina saavuin paikalle, ei sahalla ollut ketään paikalla, enkä myöskään saanut yrittäjää puhelimitse kiinni. Kuljeskelin ympäriinsä sahalla reilun puoli tuntia ja havaitsin kaikkien ovien olevan auki. Yrittäjä ei ollut siis erityisen hyvin suojautunut mahdollisien ryöstöjen varalle. Koska listojen hakemisesta oli jo etukäteen sovittu ja koska olin Kuruun asti ajanut, ajattelin odotellessani lastata löytämiäni katto- ja jalkalistoja peräkärryn kyytiin. Kuorman lastattuani soittelin jälleen yrittäjälle, mutta yhteenkään saamistani kolmesta numerosta ei vastattu. Viimeinen ajatus oli soittaa numerotiedusteluun ja kysyä yrittäjän kotiosoitetta, mutta kävipä niin, että aamun soitteluni jäljiltä puhelimesta loppui akku.

Lopulta päätin vielä ryöstää kuorman päälle siistin näköistä sahalta löytämääni porraskaidetta ja ajelin tyytyväisenä kotiin. Halvat kaupat tuli. No, sunnuntaina lähetin sahalle kuitenkin sähköpostia kertoen, että olin vienyt varastosta 100 metriä kattolistaa, 160 metriä jalkalistaa sekä seitsemän metriä porraskaidetta. Ostokset tuli siis lopulta maksettua tilisiirtona. Vastauksessaan sahayrittäjä pahoitteli, ettei ollut vastannut puhelimeen ja antoi porraskaiteet kaupanpäällisiksi. Suoraan sahalta haettuna kaikki listat maksoivat yhteensä vain noin puolet rautakaupan hinnoista.

Valmista pintaa!

Pienestä blogin hiljaiselosta huolimatta töitä on tehty joka päivä ja talomme alakerta alkaa jo jollain tapaa olla loppusuoralla. Eteinen on siis tapetoitu ja lattia hiottu ja maalattu. Lämpöeristykset on laitettu seiniin ja lattiaan ja seinät on levytetty. Keittiö on purettu pois vanhalta paikaltaan ja siirretty tulevalle paikalleen. Samalla myös vedet ja viemäröinnit tuli siirrettyä. Lisäksi uudet portaat yläkertaan on tullut lähes valmiiksi. Työn määrä, vastoin kuin blogin otsikko sanoo, on siis ollut suuri. Pientä remonttia suunniteltiin, mutta loppujen lopuksi remonttia tuli uskoakseni tehtyä enemmän kuin 99% asunnon hankkijoista tekee.

Tässä osittain kasaillut keittiön kaapit ja lintutapetti (kuva jo viime viikolta)

ja tässä taas vähän toisesta kohtaa eilisillalta. Nyt osa keittiön kaapeista on taas siirretty tilapäisesti pois paikoiltaan, koska laittiat on maalattu.

Seuraavana vuorossa olohuoneen lattian hionta ja maalaus, ulkoeteisen lattioiden hionta ja maalaus, seinien tasoitteiden viimeistely ja seinien sekä portaiden maalaus. Kahden viikon päästä on valmista!
No..yläkerrassa on vielä PALJON tehtävää, ei auta vielä riemuita.

Muuttolinnut lensivät keittiöömme

Sain sähköpostia Growing Up in New Zealand -tutkimuksesta. Tuli onnellisen oloinen haikeus, siitä on jo kaksi vuotta, kun ilmoittauduin tuohon tutkimukseen. Kuljin tuolloin mahani kanssa ostoskeskuksessa ja etsin jättiläismahalleni vaatteita, kun mukavat tutkimushaastattelijat Aucklandin yliopistolta pysäyttivät minut ja pyysivät meitä mukaan suureen uusiseelantilaiseen tutkimukseen. Tutkimushaastattelijat kävivät kotona ennen Vilhon syntymää ja syntymän jälkeen. Tutkimuksessa on tarkoitus seurata Uudessa Seelannissa syntyneiden lasten elämää ja kehitystä aina aikuisiälle saakka. Viimeisin haastattelu tapahtui Patteson Avenuella, kun olimme jo muuttamassa kohti Suomea. Kotimme oli tuolloin täynnä pahvilaatikoita. Haastateltava korosti tuolloin, että haluavat seurata elämäämme myös Suomeen muuttomme jälkeen. Naureskeli, että ehkä hänelle kustannetaan tutkimusmatka Tampereelle.

Nyt kun ajattelen Uudessa Seelannissa elettyä aikaa, se tuntuu unenomaiselta ja kaukaiselta. Maailmalta, joka oli vain meidän. Kahden vuoden aikana koti-ikävä iski useaan kertaan, mutta silti elo pallon toisella puolella oli melko keveää. En oikein tiedä, miksi elämä tuntui keveältä. Ehkä uutuus tuo sen tullessaan. Kun monet arkisetkin tilanteet poikkeavat jotenkin totutusta, muuttuu olo leikkisäksi. Moniin arkisiin tapahtumiin, kaupassa käymisiin ja pankkiasioiden hoitamiseen sisältyi aina pienoisia yllätystekijöitä, joita ei suomalaisella kulttuuriperimällä pystynyt aina aukottomasti ennakoimaan.

Suomeen muutto pitkän erossa olon jälkeen tuntui ihanalta, mutta ikävöinnistä huolimatta kevät tuntui raskaalta. Sitä en etukäteen osannut odottaa. 2008 vuoden lopulla olin henkisesti varautunut siihen, että muutto vieraaseen maahan on varmasti kaikessa ihanuudessaan myös raskasta, mutta yllättäen se olikin melko helppoa. Ulkomaalaisena on lupa olla hieman tyhmä ja tietämätön. Kotimaassa oli vakavoiduttava elämään. Elämä tuntuu kuitenkin nyt taas olevan juuri oikeassa paikassa. Mielenkiintoista työtä, ihana pieni puolitoistavuotias naurunakki, oma koti ja uudet unelmat. Tuo haikeus jota koin saatuani Uudesta Seelannista postia, unohtui kyllä hyvin pian. Nyt odotamme vain innolla uuden kodin valmistumista.

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin maalaamaan ja tapetoimaan. Ilmeisesti väestöliitto ja tapetin valmistajat ovat ryhtyneet tekemään yhteistyötä, sillä keittiöön laittamamme lintutapettia asettui seinään kuin itsestään. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Tuota lintutapettia tulikin nyt siten yhdelle kokonaiselle seinälle. Muut seinät maalattiin vaalealla harmaalla.

Historian havinaa ja hitaita homemittauksia

Remonttimme on edelleen jatkunut alakerran pohjatöitä tehdessä, työtä siis riittää vieläkin! Nyt tosin Milla on aloittanut jo seinien pohjamaalauksen, lopullista seinien, katon ja lattian maalausta sekä keittiön yhden seinän tapetointia pääsemme varmaankin aloittamaan jo tässä viikonlopun aikana.

Taloa tutkiessa ja ihmetellessä Museoviraston perinnerakennusmestari Koiranen teki havainnon, että talon hirret ovat jossain vaiheessa käännetty ympäri. Sisäseinissä näkyneet hirret ovat siis joskus muinoin olleet ulospäin. Tästä, sekä joistain muista rakenteellisista ratkaisuista Koiranen osasi päätellä, että talo on rakennusvuonnaan 1906 rakennettu ilmeisesti kierrätyshirsistä. Toisin sanoen talo ei ole rakennusvuonnaan ollut uusi talo, vaan on ilmeisesti jostain toisaalta siirretty maalaistalo. Eli talon hirret oletettavasti on peräisin jostain 1800-luvulta!

Talo on muusikko Sami Saaren kotitalo, jossa vuosituhannen vaihteeseen asti on asunut Sami Saaren isä arkkitehti Eero Saari. Saari on tehnyt vuonna 1976 ullakkolaajennuksen, jonka yhteydessä on suunnitellut ja rakentanut portaat, joista jo aiemmin täällä mainittiin. Portaat olivat hyvin huterat, eivätkä ulkonäöltäänkään meidän mieleemme, joten päätimme purkaa portaat pois ja heittää kaatopaikkakuorman päälle.

Kyselin puhelimitse parista eri firmasta hintaa uusille portaille. Koska käytössä oleva tila on hyvin pieni ja portaiden tilaan sovittaminen haasteellista, oli hinta-arviot portaista 2500e - 4000e. Neljä tonnia portaista kuullosti sellaiselta summalta, että päätin testata puusepän taitojani ja rakentaa portaat itse. Tässä on kasailtu portaiden runkoa

ja tässä alkaa jo askelmatkin hitaasti asettua paikalleen. Porraskaiteen ulkonäköä sekä portaiden väriä vielä suunnittelemme. Kerman värinen runko ja tummanruskeat askelmat ehkä. Tai sitten jotain muuta.

Homemittausten tuloksia odottelemme edelleen. Viljelyllä analyysin tekeminen piti kestää kaksi viikkoa. Kahden viikon ja kahden päivän odottelun jälkeen soitin labraan, mutta sieltä ilmoitettiin että viljelyä jatketaan vielä ensi viikkoon. Pitää toivoa, että tämä johtuu siitä, että näytteistä ei ole löytynyt hometta ja että viljelyä ikään kuin varmuuden vuoksi jatketaan pidempään.


Portaiden viimeistely sekä katon ja seinien maalaus on viikonlopun ohjelmassa. Viikon päästä keittiön kaapit saattavat olla jo osittain paikallaan!

Hevoskuuri kiitos!

Peilistä katsoo valkohiuksinen, kalpeakasvoinen nainen. Minä se olen, vaikken tänään itseäni hiomapölyn meinannutkaan tunnistaa. Syyskuu on ollut raskas - meille kaikille - hieman eri syistä. Minun ja Vilhon taakkana on ollut uuvuttavan raskas flunssa, lääkärin arvion mukaan adenovirus. En muista, koska olisin ollut itse näin kipeä. Eniten on kuitenkin harmittanut tämän taudin ajankohta. Koska sairastaminen kiireellisen remonttiaikataulun keskellä on harmittanut, olen omalta osaltani noudattanut todella typerää menetelmää. Olen kuvitellut, että kun en vain anna taudille ajatusta, ei se saa minusta ylivaltaa ja menee huomaamatta pois. Kun olin ollut muutaman päivän sängyn pohjalla kovassa kuumeessa, totesin, että jaahas nyt on aika jatkaa. Olin töissä, yritin remontoida ja hoitaa Vilhon. Kunnes menetin ääneni, enkä voinut tehdä töitä. Menin lääkäriin ja sain jonkun antibioottikuurin. Kun ääni taas tuli, muistutti se kuulemma parin päivän ajan M.A Nummisen kaunista ääntä. Kyllä Markun on kelvannut, kun puolison ulkoinen habitus muistuttaa Pepe Willbergia ja vielä M. A Nummisen ääni. Äänen palattua palasin töihin, koska ajattelin, ettei mikään flunssa nyt toista viikkoa voi kestää. Tämän puoliteholla räpiköimesen vuoksi, olen nyt yhä kuumeessa. Hienoa Milla hienoa, en voi muuta sanoa. Ilmeisesti elimistöön on jäänyt jokin tulehdustila, pientä ärsyttävää lämpöä. Ei ole Antero-virus lähtenyt lätkimään, vaikka olen elänyt niin kuin en sitä huomaisikaan, joten huomenna on aika mennä tapaamaan Ylläri Mätästä. En oikeasti tiedä, miten Ylläri Mätäs kirjoitetaan, mutta tuolla tavalla se minulle lausuttiin, kun viimeksi lääkäriaikaa varasin. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa, kun vesisateessa Tammelan terveysasemalle viimeksi kävelin. Mielessäni oli vain, etten nyt haluaisi tällaisia ylläreitä. Kaikki yllätykset eivät ole kuitenkaan ikäviä, tämä ylläri oli nuori, mukava virolaislääkäri, jolla oli aikaa keskustella kanssani maailman taloudesta ja monesta muustakin jutusta. Yllärin luokse toivottavasti siis, mars mars. Hevoskuuri minulle, kiitos. Ja sitten terveys. Ja jos vähän järkeäkin sais. Ja ainiin myös isosti reippautta ja voimia saattaa remontti loppuun.

Valmisruokaa ja vesivuotoja

Remonttimme mittakaavan kasvettua, ei remontin alkuvaiheessa ole tapahtunut suurtakaan ulos päin näkyvää edistymistä. Nyt alakertaan on olohuoneessa ja keittiössä saatu seinät eristettyä ja levytettyä. Lattiat on avattu ja eristeitä lisätty. Tässä tältä päivältä kuva olohuoneen lattiasta, johon sain uuden laudoituksen viriteltyä paikalleen.

Yhdeksi ongelmaksi eristeiden lisäämisessä muodostui lämpöpatterit. Patterit olivat luonnollisesti seinissä kiinni, mutta kun seiniin lisättiin 50mm eristekerros, piti myös pattereita saada siirrettyä noin sen saman 50mm ulommas hirsiseinästä. Keittiön puolelle patterin siirto onnistui kohtuullisen hyvin, leikkasin patteriputkille lattiaan ja kattoon lisätilaa, jotta sain koko putkistoa siirtymään hieman kauemmas hirsiseinästä. Sen jälkeen irroitin patterin, lisäsin patterin alle koolauksen ja kipsilevyn ja kiinnitin patterin takaisin paikalleen.

Eilen illalla olin tekemässä samaa operaatiota olohuoneen patterille, mutta patterin liitos ei kestänyt liikuttelua ja patterista alkoi suihkuta vettä olohuoneen lattialle. Hetken aikaa ihmeteltyäni pyörittelin liitoskohtaa käsissäni, hakkasin osittain irronneen putken takaisin paikalleen ja vuoto lakkasi. Vettä ehti valua ehkä 10 minuutin ajan, mutta suurimman osan vedestä sain kuitenkin kerättyä muoviastiaan, eli lattia ei ehtinyt pahoin kastua. Vuoto oli onneksi poistopuolella, joten vuodon saa tilapäisesti loppumaan kuristamalla veden tulon patterin lämpötilan säätimestä. Joskus myöhemmin paikalle tuleva putkimies saa laittaa paremman liitoksen patterille.

Tänään asuntoa kävi tutkimassa naapuritalon kattoremonttia tekevä kirvesmies, jolta sain hyviä vinkkejä tulevaan yläkerran katon panelointiin, sekä yhden kantavan hirsitolpan katkaisuun. Oikeastaan juuri tuota tolpan katkaisua varten pyysinkin ulkopuolista apua arvioimaan sitä, tarvitseeko poikki leikattavaa palkkia tukea jotenkin. Vaikka melkein kaiken työn remontissa teemmekin itse, ei ihan kaikkea ole järkevää tehdä ihan oman päänsä mukaan, vaan kysellä apuja ja vinkkejä ammattimiehiltä. Huomenna on ohjelmassa keittiön lattialautojen kiinnitys. Sen jälkeen Millan tehtäväksi tulee viimeistellä keittiön ja olohuoneen kipsilevyjen saumaukset, sekä pohjamaalata levyt. Viikon kuluttua saattaa keittiön ja olohuoneen töiden valmistumisen osalta alkaa valo näkyä tunnelin päästä.

Koska vastoin suunnitelmiamme remontin alkuvaiheessa asunnolla ei olekaan ollut keittiö käytössä, on ruokahuollon osalta remontti muistuttanut ikävän paljon Heinätorin viiden vuoden takaista remonttia. Lähigrillin tuotteet sekä kaupan valmisruoat ovat tulleet valitettavan tutuiksi. Siitä huolimatta painoni on pudonnut 8kg remontin alkamisen jälkeen, eli kolmen viikon aikana! Suurinpana syynä tähän lienee epäsäännöllinen ruokailu sekä se, että viimeisen kolmen viikon aikana en ole viettänyt montaakaan tuntia valveillaoloajasta tekemättä jotain työtä. Päivisin palkkatyötäni ja iltaisin sekä viikonloppuisin remonttia. Onneksi kohta pohjatyöt on saatu siihen vaiheeseen, että myös Milla voi toisinaan iltaisin mennä talolle töihin minun sijaani!

Palapelin rakentelua

Vielä ei ole mitään valmista pintaa syntynyt. Viimeisten päivien aikana olemme kuumeisesti miettineet keittiön uutta järjestystä. Tosiaan kun selvisi, mihin kohtaan ”uusi” ikkuna sijoittuu tulevaisuuden julkisivuremontin yhteydessä, totesimme, ettei edellisten asukkaiden luoma keittiö oikein enää toimi. Josko se oli toiminut ennenkään, sillä edelliset asukkaat olivat muun muassa sijoittaneet keittiönkaapistoja patterin eteen. Päätimme siirtää keittiön uudelle seinustalle. Tämä toimii sikälikin paremmin, että nyt keittiönpöydästä näkee järvelle ja olohuoneeseen. Omia haasteita on ollut siinä, että miten siirtää vanhat keittiön kalusteet toimivaksi kokonaisuudeksi uudelle seinälle. Kun emme kauheasti haluaisi vaihtaa tai ostaa uusia kaapistoja.

Aluksi istuimme lattialla olevien kaapistojen keskellä ja yritimme luoda suunnitelmaa ruutupaperille ja päähämme. Sitten ystäväni Katsu vinkkasi, että hyödyntäisimme Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa. Sitä käytimme, tosin ihan identtistä siitä ei toki keittiömme kanssa tullut, koska Ikealta ei löytynyt kaikkia kaappikokoja, joita meillä on käytössä. Kuitenkin suunnitelmalla pystyi hahmottamaan hieman sitä, minkälainen kokonaisuus tuntuu itsestä järkevältä. Suurin piirtein tällainen keittiöstämme siis tulee


.

Vasemmalla puolella on olohuone, vastakkainen ovi vie kylpyhuoneeseen. Oikealla näkyvää ikkunaa ei vielä ole olemassa, mutta se tulee tuohon kohtaan julkisivuremontin yhteydessä.


Alla olevassa kuvassa on näkymä olohuoneen suuaukolta. Yläkaappien alle tulee lavuaari, astianpesukone ja yksi tavallinen laatikosto. Tuohon välitilaan on tulossa tapettia, jonka päälle tulee sitten lasia.

Tapetti+lasi tulee myös tuolle liesituulettimen seinustalle. Muut seinät maalataan.


Ja tässä vielä näkymä kylpyhuoneen ovelta päin.


Välitilaan tulee tällaista tapettia:



Ja muut seinäpinnat maalataan vaalealla harmaalla.

Muutoksia suunnitelmiin

Alkuperäinen remonttisuunnitelmamme oli kaataa yksi väliseinä ja levyttää, tapetoida ja maalata seiniä. Myöhemmin suunnitelmaan tuli mukaan seinien ja lattioiden lisäeristäminen, lattioiden hiominen ja maalaus.

Viikonlopun aikana suunnitelmamme on kuitenkin muuttunut sen verran, että päätimme siirtää keittiön. Tästä syystä vedet ja viemärin piti siirtää, samalla asensin kylpyhuoneen puolelle hanan ja viemärin pyykinpesukoneelle. Nyt voimme siis purkaa yläkerran kodinhoitohuoneen, koska pesukone ja kuivuri tulevat siirtymään kylpyhuoneeseen. Muuta ylimääräistä työtä tulee olemaan portaiden uudelleen rakentaminen, yhden kantavan hirren poistaminen yläkerrasta, lattioiden hiominen ja maalaaminen. 

Nyt on siis vedet ja viemäri saatu siirrettyä, ensi viikolla vedän sähköt uuteen keittiöön. Suunnitelmien muuttumisesta johtuen, olemme myös sopineet, että pidämme nykyisen vuokra-asuntomme vielä lokakuun ajan. Lisää merkintöjä aikaansaannoksistani, kun keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen pohjatyöt on saatu valmiiksi. Toivottavasti pian.

Alpha Tools

Homeongelman tutkimisemme ei ole vielä toistaiseksi edennyt. Tampereen kaupungin terveyspalveluiden henkilö, joka asuntojen hometutkimuksia on hoitanut on jäänyt vuorotteluvapaalle ja nyt odottelen että kiireinen sijainen ehtii auttamaan meitä. On kuitenkin erittäin mahdollista, että katon eristeet ovat tummuneet vain siitä syystä, että katossa on ollut pieni vuoto, josta ilma on päässyt virtaamaan sisään ja eristeet ovat keränneet epäpuhtauksia ilmasta. Maanantaina kiipeilin katolle avaamaan peltikaton harjalla olevan peitepellin, jonka alta tuuletusraon ilman pitäisi päästä ulos. Tuuletusrako vaikuttaisi kaikkien tehtyjen tutkimusten perusteella olevan kunnossa, joten sen puoleen olisi omituista, jos eristeissä olisi hometta.

Koska olemme todenneet, että on mahdollista, että perheemme tulee asumaan uudessa kodissamme pitkälle tämän vuosisadan puolivälin yli, on alkanut vaikuttaa hyvältä idealta laajentaa nyt suunniteltua remonttia hieman. Seinien eristämisen lisäksi olen myös ryhtynyt avaamaan alakerran lattioita, jotta lattiat saataisiin varmasti lämpimäksi.



Joskus keväällä 2006 Heinätoria remontoidessa tuli tarve käsisirkkelille. Katselin tuolloin Bauhausissa parin sadan euron käsisirkkeleitä, mutta totesin, että oma tarpeeni on niin vähäinen, että mikä tahansa halpislelu riittää. Alpha Toolsin käsisirkkeli maksoi 39e, mikä oli kymmenesosa ammattivehkeiden hinnasta. Laitteelle sai myös viiden vuoden takuun, mutta muistan naureskelleeni, että eipä tule pitkää aikaa tuollainen lelu kestämään. Heinätorilla käsisirkkelillä oli kuitenkin suunniteltua enemmän tarvetta. Muiden hommien ohella sen avulla kaadettiin yksi hirsiseinä ja laite pienestä nitinästä ja natinasta huolimatta kesti hyvin.

Tänään päätin nostaa Päivölänkadun lautalattiasta reunasta pari lautaa ylös, jotta pääsisin seinän vierustalta lisäämään eristeitä lattian alle. Lattiassa on vanhat ponttilaudat, jotka on lyöty koolauksiin isoilla rautanauloilla, joten lautojen lattiasta irroittaminen vaikutti haasteelliselta. Totesin, että helpointa olisi jos yhden laudoista halkaisisi pitkittäissuunnassa, jolloin laudan saisi kahtena kappaleena helpommin irti. Parissa laudassa oli isot naulat sen näköisesti lyötynä, että olisi ihme ettei lautaa halkaistaessa vastaan tulisi myös muutamaa naulaa. Päätin, että nyt voin hyvin rikkoa pitkään palvelleen romusirkkelini. Bauhausin lelu halkaisi laudan kuitenkin yllättävänkin helposti siitä huolimatta, että tielle osui myös pari paksua viiden tuuman rautanaulaa.

 

Nyt kun halkaistun laudan puolikkaat olivat vaan toisen puolen pontillaan viereisissä laudoissa kiinni, irtosi laudat lattiasta pienellä vaivalla.

Seuraavaksi revin seinän vierestä vielä loput laudat, koolaan ja eristän tämänkin seinän, lisään eristettä lattioiden alle, levytän seinän ja laitan uudet laudat lattiaan.Tulevina talvina meillä tulee olemaan lämmintä! Kiitoksia Bauhausin romusirkkelille!

Janne Katajan painajainen

Janne Kataja on tehnyt itsensä tunnetuksi paitsi pölvästelyistään TV-juontajana, myös hometalo taisteluistaan.Tässä Iltalehden otsikon parin vuoden takaa:

Kuvan ottaja, Tohtori Törkeys, kommentoi kuvaa Facebookissa "Kävikö kylässä Innon Marko vai oliko kyseessä homeongelma?"




Meidän mahdollinen homeongelmamme tuli esiin, kun talon yläkerran viistokatosta alettiin purkaa lasikuitutapetilla päälystettyjä puukuitulevyjä pois. Tarkoituksena oli paneloida katto uudelleen. Puukuitulevyjen alta paljastui kuitenkin mustunutta lasivillaa. Suurin osa sisäkaton lämpöeristeistä on päälystetty muovilla, mutta yhdestä kohtaa katosta muovi puuttuu. Tällä kohtaa eristeet olivat kokonaan mustat.

Lasivilla kerää huoneilmasta kaikennäköistä likaa itseensä ja siitä syystä mustuu herkästi. Muovilla päälystetyssä katon osassa oli veden kondensoitumisen jättämiä jälkiä. Kun näitä muoveja varovasti veitsellä availi, paljastui myös muovin alta mustunutta lasivillaa. Tämän eristeen ei muovin ansiosta pitäisi olla tekemisissä huoneilman kanssa, joten epäilemme mustan tavaran olevan hometta.

Minä en kuitenkaan pienestä hätkähdä. On oletettavaakin, että yli satavuotiaasta talosta jotain pieniä ongelmia löytyy. Museoviraston perinnerakennusmestari Tapani Koirasen mukaan ei ole ihme, jos 30 vuoden aikana lasikuitueristeisiin kondensoituu hieman kosteutta. Tilanne ei sikäli näytä pelottavalta, purin eristeitä sen verran pois, että pääsin toteamaan rakenteiden olevan kaikkialta puhtaita ja kuivia ja ulkokaton läheisyydessä villat vaikuttivat puhtailta. Jos tummat kohdat villoissa olisivat hometta, hirsiin se ei onneksi ole levinnyt. Tuuletusrako vesikatteen alla näyttää myös olevan kunnossa, joten mahdollinen homeongelma ei johdu puutteellisesta tuuletusraosta. Nyt olemme aikeissa mahdollisesti lähettää näytteitä eristeestä tutkittavaksi jonnekin, jotta saamme varmuuden, onko kyseessä home vai ei. Mikäli eristeet ovat homeessa, pitää tuuletusrakoa tutkia vielä tarkemmin ja varmistaa, että ilma pääsee oikeasti liikkumaan vesikatteen alla. Tämän jälkeen eristeet vaihdetaan ekovillaan ja katto paneloidaan uudelleen. Mikäli tummuneet lasivillat ovat homeessa, työt pyritään toki tekemään myyjän laskuun.



Kuten aiemmista kuvista on käynyt ilmi, talossa oli edellisen remontoijan jäljiltä jätetty hirret näkyviin ulkoseinistä, eli lämpöeristeet oli kokonaan poistettu. Me päätimme, ettei Vilhon tarvitse talvella palella lattialla leikkiessään, joten ulkoseinien päälle tehtiin koolaus ja eristeeksi ekovillaa. Tässä keittiön seinän eristyksen tekoa.

ja tässä taas samainen seinä eristettynä ja ilmansulkupaperilla tiivistettynä. Huomenna päästään mahdollisesti jo levyttämään seiniä.

Ensi viikolla katon mahdollista ongelmaa tulee tutkimaan kirvesmies, joka aloittaa kattoremontin naapuritaloon. Jännittävää nähdä, tarvitseeko kattoa laittaa perusteellisemmin uusiksi, vai päästäänkö vain säikähdyksellä!

Lähtölaukaus

Remontin oli määrä alkaa torstaina 1. syyskuuta, mutta kävipä niin, että eilen otin varaslähdön kuin Usain Bolt Daegussa. Eilen illalla edelliset asukkaat ilmoittivat saaneensa asunnon tyhjäksi, joten kävin viemässä työkaluja asunnolle myöhään illalla. Samalla myös päätin irroitella keittiön kaapit väliseinästä, jonka aiomme purkaa. Tässä vielä uusintana Millan laittama kuva tuosta väliseinästä ja keittiön kaapeista:


Tänään suuntasin töiden jälkeen viideltä jatkamaan aloittamaani purkutyötä, tässä tuo samainen seinä tänään tunnin askartelun jälkeen
 

 ja tässä hetkeä myöhemmin.

Auringonlaskun jälkeen työt oli pakko lopettaa koska valo alkoi käydä vähiin, työvalo oli unohtunut. Tässä kuitenkin tuleva ruokailuhuoneemme keittiöstä katsottuna.

Seuraavaksi puretaan eteistilojen seinäpaneloinnit ja vähän vanhoja sisäkattoja. Sitten viedään kaatopaikkakuormaa ja viikonloppuna päästään toivottavasti jo käynnistämään rakennustöitä.

Kolme yötä jouluun on!

Maanantaina se alkaa, kuukauden remontti. Tiistaina teimme loppukaupat, näimme haperoituneet osakepaperit ja saimme jo yhden avaimen. Tulevana maanantaina saamme loputkin avaimet ja pääsemme tutustumaan tulevaan kotiimme lähemmin. Jännittää! Toivottavasti edelliset omistajat saavat talon viikonlopun aikana kunnialla tyhjennettyä. Urakkaa heillä riittääkin, sillä tavaraa heillä on melkein kahden perheen edestä. Mielestäni ottamistani kuvista ei edes kunnolla välity tavarapaljous. Uskon, että remontin ja oman sisustuksen jälkeen asunto on kuitenkin aivan toisen näköinen.

Tässä on meidän tuleva olohuone. Edellisillä asukkailla jääkaappipakastin on pitänyt laittaa olohuoneen puolelle, koska keittiöstä on tila loppunut kesken. Me sen sijaan laajennamme keittiötä, kaadamme yhden väliseinän, jonka edelliset omistajat olivat siihen rakentaneet saadakseen viisihenkiselle perheelle yhden makuuhuoneen lisää.

Olohuoneeseen me emme varsinaisesti tee mitään ihmeitä. Ainoa muutos, joka sinne jollain aikataululla tehdään, on leivinuunin vaihtaminen kakluuniin. Tällä hetkellä olohuoneessa voi siis paistella karjalanpiirakoita ja keittää puuhellalla aamuteet. Ihan kiva juttu, mutta ei kuitenkaan niin kiva juttu olohuoneessa. Koska kakluunien hinnat hipovat pilviä, ei auta muuta kuin venyttää senttejä säästötilille. Olohuoneen kalustuksesta tulee vaalea, vastapainoksi tummalle hirsiseinälle. Valkoisen nahkasohvan kanssa haaveilen sellaisesta vanhasta, sammaleenvihreästä, samettikankaisesta, pehmeästä nojatuolista. Vielä ei ole oikeanlaista helmeä löytynyt.

Keittiön järvimaisema saa meillä jäädä vain ikkunaan, eli lieden takana oleva maisema lähtee ilahduttamaan kaatopaikan rottia. Purkutuomion saa myös seinillä olevat paneelit. Laajennetun keittiön seinät maalataan hyvin vaalealla maitokahvinruskealla. Mahdolliset värit tulevat sisutuksesta. Keittiönpöydän toiselle pitkälle sivulle on tulossa sohva, ehkä siihen voisi laittaa jotain veikeitä, erilaisia tyynyjä. Jollain aikataululla vaihdamme keittiön tasot massiivipuutasoiksi, nyt ne ovat jotain ei niin kivaa laminaattia.

Tämä kuva on otettu olohuoneesta eteiseen, jossa näkyykin yksi vanhoista, kauppahintaan sisällytetyistä kaapistoista.

Tuo kaapisto siirtyy toisaalle ja sen takaa paljastuva seinä tapetoidaan tällaisella tapetilla:

Markku nikkaroi jollain aikataululla tuohon seinustalle sellaisen puisen, koko seinän levyisen, valkoiseksi maalatun vetolaatikoston, jonka päälle voi istahtaa, joka voi kätkeä laukut, huivit ja tumput.. Seinälle tulee kirpparilta löydetty iso peili. Vastapäiselle seinälle taas jää tämä kaapisto.

Ulko-ovea vastapäätä nousevat rappuset yläkertaan. Nämä kaipaavat ”pientä” käsittelyä.

Täytyy nikkaroida uudet askellaudat. Talossa on jossain vaiheessa asunut melkoinen virittelijä, sillä vanhojen askellautojen päälle on laitettu lastulevyä, jonka päälle on liimattu kokolattiamatto. Myyjäpariskunta taas on peittänyt ruman kokolattiamaton räsymatoilla. Kukin tyylillään. Tällaista ajankertymää en kotiini halua. Rappukäytävän seinustaan tulee tätä tapettia.

Yläkerran aulan seinät maalataan muutoin samalla vaaleanharmaalla maalilla kuin alakerran eteistilat, paitsi yhdelle seinustalle on tulossa tällaista harmaata tapettia, jossa on ohuet valkoiset raidat.
Yläkerran vessasta haluaisin rappukäytävän tavoin mustavalkoisen. Tosin tästä on vielä Markun kanssa keskusteltavaa. Olen ajatellut, että yhdelle seinälle voisi tulla hieman vessaluettavaa, tällaista sanomalehtitapettia. Tosin lukuelämyksessä auttaa, jos osaa ranskankieltä.

Meidän makuuhuoneeseen tulee myös harmahtava tapetti, tällainen.

Vilhon huone maalataan kenties tämän sävyiseksi.

Siinä oli kotimme perusvärimaailma. Melko harmaatahan tuo on, mutta väriä kotiimme tuovat ihmiset ja sisustus, sen suhteen väriä ei sitten säästelläkään.

Ja niin, onhan meillä melko värintäyteinen kylpyhuone. Itse en kauheasti tuollaisesta sinisestä tykkää, mutta mielestäni noiden mosaiikkilaattojen yhdistelmä toimii tuon lattialaatoituksen kanssa. Kylpyhuone saa siis olla tällaisenaan, paitsi että poistamme katossa olevat sähkönsiniset led-valot sekä seinällä olevat sähkönsiniset neljä lasitiiltä.


Mitään kauhean isoa tuossa remontissa ei siis ole, mutta sitäkin enemmän kaikkea pientä. Miltei kaikkialle pitää laittaa katto- ja lattialistat. Niiden kuuluu olla leveät tuollaisessa vanhassa talossa, leveät, leveät, leveät. Alakerrassa seiniä pitää todennäköisesti levyttää ennen maalausta ja tapetointia. Se tietää pakkelointia ja hiontaa. Laajennetun keittön katto täytyy tehdä osin uusiksi. Yläkerrassa paneloimme katon, hiomme lautalattian ja maalaamme sen valkoiseksi. Ja onhan noita, monia pieniä juttuja. Osa jutuista jää suosiolla tulevaisuuteen. Yksi niistä on nykyisen kodinhoitohuoneen muuntaminen yläkerrasta makuuhuoneeksi. Kylpyhuone on meille riittävän tilava. Sinne mahtuu vielä pesutorni ja kaapistoja. Toistaiseksi kodinhoitohuone saa olla yläkerrassa. Olemme laskeskelleet, että töihin menisi 18 täyttä työpäivää. Käytäntö on tosin aina erilainen, sitä voitte seurata täältä blogista. Osan illoista pystymme työskentelemään yhdessä, mutta ei niitä kamalan montaa ole, koska pieni Vilho kaipaa äidin ja isän syliä sekä leikkiseuraa päiväkotipäivien jälkeen. Kuitenkin noin niin kuin teoriassa, remontti on valmis lokakuussa. Aika huikeeta.

Tuntuu aika mainiolta, että meillä on nyt oma koti Pispalasta. Olemme aina puhuneet, että jossain vaiheessa haluaisimme oman pysyvän kodin Pispalasta, mutta olimme ajatelleet sen tapahtuvan vasta useampien vuosien päästä. Joskus unelmat vain ovat lähempänä kuin osaa aavistaakaan.

Tervetuloa remonttipölyn sekaan. Jos jollain on ylimääräistä aikaa, olette tervetulleita Päivölänkadulle auttelemaan - milloin vaan!

Yhtiökokous

Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, tuleva kotimme on vanha hirsitalo Pispalanharjun päältä. Talo kuuluu kuitenkin asunto-osakeyhtiöön jossa on meidän talomme lisäksi yksi paritalo ja toinen pieni erillistalo. Tänään kävimme istumassa ylimääräisessä yhtiökokouksessa, jossa käsiteltiin uutta yhtiöjärjestystä ja samalla tuli tutustuttua uusiin naapureihimme. Oikein mukavilta vaikuttavat kaikki, sen puoleen talohankinta kuullostaa entistä paremmalta!


Tuleva remontti- ja muuttoaikataulumme on myös selvinnyt sen verran, että tulemme saamaan avaimet kahden viikon kuluttua ja pääsemme siis aloittamaan remontin syyskuun alussa. Tällä viikolla olemme vielä menossa mittailemaan seiniä tapettitilausta varten. Heinätorin entiset huonekalut odottavat varastohallissa Ylöjärvellä, uusia huonekaluja tulemme hankkimaan vain vähän. Yksi vuodesohva on jo tilattu Askosta, olohuoneen sohvan ja uuden sängyn tilaamme vasta sitten kun remontti on loppusuoralla. Remonttia varten olen ehtinyt ostaa 600 metriä kattopaneelia, tikkaat, uuden akkuporakoneen ja jiirisirkkelin. Vielä pitäisi hankkia jonkinlainen rakennussirkkeli / pöytäsaha / miksikä sitä pitäisi kutsua. 





Kari Hotakainen on eräs suosikkikirjailijoistani, jonka tunnetuimmat teokset ovat Klassikko ja Juoksuhaudantie. Jälkimmäinen kirja kertoo Matti Virtasesta, joka yrittää kaikin keinoin hankkia itselleen omakotitaloa Helsingistä, saadakseen pois kotoa muuttaneet vaimonsa ja tyttärensä palaamaan luokseen. Päästäkseen omakotitalon omistajaksi, Virtanen on valmis äärimmäisiin tekoihin rahan hankkimiseksi sekä sopivan kohteen löytämiseksi. Hän tarkkailee talon omistajia ja heidän elämäänsä ja lopulta yrittää pakottaa vanhaa pariskuntaa luovuttamaan talonsa itselleen.

Kuukausi sitten sunnuntaina asuntoja katseltuamme jäi hieman arveleva tuntuma viimeisestä kohteesta. Vaikka hintapyyntö oli kaavailemaamme paljon korkeampi, vaikutti asunto yksinkertaisesti niin mukavalta, että siihen piti tutustua tarkemmin. Asuntoesittelykierroksen jälkeen haimme Vilhon hoidosta ja päätimme vielä käydä katsomassa taloa ulkoa päin. Talon pihaan saapuessa havainnoimme, että talon omistaja oli rapsuttelemassa vanhaa maalipintaa irti ilmeisesti siistiäkseen hieman auringon polttamaa laudoitusta. Tietäen, että asunto oli ollut ensimmäisen kerran myynnissä jo 2010 vuoden loppupuolella, että parikin kiinteistövälittäjää oli sitä yrittänyt kaupata ja että asunnon pyyntihintaa oli laskettu hieman, päätin ottaa Matti Virtasen keinot käyttöön. Kävelin lähemmäs, työnsin pääni talon aidan yli ja kysyin talon omistajalta

"No, ei ole talo mennyt kaupaksi - vielä?"

Arvelen nähneeni pientä turhautumista ja ärtymystä omistajan silmissä kun hän katsoi kummissaan takaisin ja vastasi, että ei ole sopivaa ostajaehdokasta vielä tullut vastaan. Nopeassa keskustelussa selvitin tilanteemme, että olisimme kiinnostuneista talosta ja mahdollisesti tekemässä tarjousta, mutta varallisuutemme ei ehkä riittäisi talon hankintaan. Kerroin myös, että tulemme tästä syystä laskeskelemaan rahojamme ja tekemään tarjouksen joka tulee olemaan absoluuttinen maksimihinta jonka verran olemme kyvykkäitä talosta maksamaan.

Seuraavana päivänä kävimme pudottamassa postilaatikkoon vielä viestin, että voimme myös ostaa asunnon tekemällämme tarjoushinnalla ohi välittäjän. Näin myyjä säästäisi välityspalkkion. Tuo ehdotus ei sinänsä kuullostanut itsellenikään kovin reilulta, koska välittäjä vaikutti mukavalta ja yrittelijäältä, mutta Matti Virtanen oli näyttänyt minulle suunnan. Seuraavaksi sain kaivettua välittäjästä esiin sen tiedon, että viimeiseen neljään kuukauteen talosta ei oltu tehty yhtään tarjousta. Se tieto helpotti suunnitelmaamme, joten pistin sähköpostitse tarjouksen menemään, reippaasti alkuperäistä hintaa pienempi hinta, ja saatesanoina ilmoitin, että olemme valmiit keskustelemaan kaikista muista kaupan ehdoista paitsi hinnasta. Tämän jälkeen lähetin talon omistajalle sähköpostia kertoen, että tekemäni tarjouksen mukaan olemme valmiit maksamaan saman hinnan ohi välittäjän.

Arvelen myyjän vajonneen kesän aikana pieneen epätoivoon talonsa myynnin suhteen ja siksi ryhtyneen korjailemaan ulkomaalausta. Tästä pienestä epätoivosta huolimatta ja huolimatta siitä, että olimme ainoat tarjouksen tehneet viimeiseen neljään kuukauteen, ei myyjä suostunut tarjottuun hintaan. Oikeastaan niin oletimmekin, koska tarjouksemme oli alueen hintataso huomioiden melkolailla alakanttiin. Myyjä teki kuitenkin vastatarjouksen joka oli hieman tekemäämme tarjousta korkeampi. Koska olin ilmoittanut, että tekemämme tarjous on meidän ehdoton maksimihintamme, emme luonnollisesti suostunut vastatarjoukseen.

Seuraavaksi järjestin paikalle hirsirakentamisen ammattilaisen tutkimaan talon kuntoa ja etsimään mahdollisia ongelmakohtia. Parin tunnin koputtelun, tarkastelun ja ihmettelyn jäljiltä mitään suuria ongelmia tai puutteita ei löytynyt. Ilmoitukseni siitä, että tekemämme tarjous oli absoluuttinen hintakattomme oli ihan totta. Tai melkein totta - hinta oli kokonaissumma Heinätorin myynnistä saadulle käteisvarallisuudelle sekä lainamäärälle jonka saisin pankista ilman mitään vakuuksia. Jos lainalle järjestyisi takaaja, olisimme saaneet vielä huomattavan paljon suuremmankin lainan. Koko totuutta ei ollut kuitenkaan järkevää kertoa myyjälle tai välittäjälle, joten tein uuden talosta uuden tarjouksen, joka oli arvoltaan neljä tuhatta euroa aiempaa tarjoustani korkeampi, mutta sisälsi nykyisen omistajan kalusteista haluamamme.

Ehkäpä epävakaasta taloudellisesta tilanteesta sekä hieman epäsiististä talon julkisivusta johtuen talolle ei ollut vielä löytynyt ostajaa, joten käytimme kaikki keinot saadaksemme myyntihinnan itsellemme sopivaksi. Lopulta kaupat sovittiin lähes 50000 euroa alle alkuperäisen pyyntihinnan ja välittäjäkin sai palkkionsa.Me saimme talon oman uskomukseni mukaan hyvään hintaan. Kaupanpäällisiksi tuli kolme hienoa, suurta vaatekaappia ehkä 1900-luvun puolivälistä tai alkupuolelta sekä hyvä pyykinpesukone ja kuivuri.

Kolme pankkia kilpailutettuamme päädyimme ottamaan lainan Nordeasta, vaikka Nordean ensimmäinen tarjous oli kaikista saamistamme tarjouksista korkein. Alkuperäinen suunniteltu lainasumma nousi hieman, koska vähän rahaa piti varata myös nyt tehtävälle remontille. Nordealle tarjouksen mukaan olisimme joutuneet maksamaan kaikkiaan noin 1250 euroa järjestelypalkkiota sisältäen valtiontakauksen perustamiskulut. Ilmoitin Nordeaan, että haluaisin pysyä heidän asiakkaanaan, mutta heidän tarjouksensa on valitettavasti korkein kaikista saamistamme tarjouksista. Vastineeksi saimme terveiset pankista, että poikkeuksellisesti emme tarvitse lainallemme lisävakuuksia jolloin säästämme valtiontakaukseen maksun ja lainan järjestelykulut pudotettiin samalla 300 euroon. Eli lainan perustamiseen liittyvät 1250 euron kulut muuttuivat 300 euroksi vain yhden sähköpostin perusteella. Samalla Nordea myös pudotti korkomarginaalinsa samalle tasolle kahden muun kilpailuttamamme pankin kanssa, joten päätöksen teko ei ollut vaikeaa.

Keskiviikkona olemme menossa pankkiin sopimaan asuntolainasta ja sen jälkeen talolle mittailemaan seiniä. Remontti alkaa siis reilun kahden viikon kuluttua.