Lähtölaukaus

Remontin oli määrä alkaa torstaina 1. syyskuuta, mutta kävipä niin, että eilen otin varaslähdön kuin Usain Bolt Daegussa. Eilen illalla edelliset asukkaat ilmoittivat saaneensa asunnon tyhjäksi, joten kävin viemässä työkaluja asunnolle myöhään illalla. Samalla myös päätin irroitella keittiön kaapit väliseinästä, jonka aiomme purkaa. Tässä vielä uusintana Millan laittama kuva tuosta väliseinästä ja keittiön kaapeista:


Tänään suuntasin töiden jälkeen viideltä jatkamaan aloittamaani purkutyötä, tässä tuo samainen seinä tänään tunnin askartelun jälkeen
 

 ja tässä hetkeä myöhemmin.

Auringonlaskun jälkeen työt oli pakko lopettaa koska valo alkoi käydä vähiin, työvalo oli unohtunut. Tässä kuitenkin tuleva ruokailuhuoneemme keittiöstä katsottuna.

Seuraavaksi puretaan eteistilojen seinäpaneloinnit ja vähän vanhoja sisäkattoja. Sitten viedään kaatopaikkakuormaa ja viikonloppuna päästään toivottavasti jo käynnistämään rakennustöitä.

Kolme yötä jouluun on!

Maanantaina se alkaa, kuukauden remontti. Tiistaina teimme loppukaupat, näimme haperoituneet osakepaperit ja saimme jo yhden avaimen. Tulevana maanantaina saamme loputkin avaimet ja pääsemme tutustumaan tulevaan kotiimme lähemmin. Jännittää! Toivottavasti edelliset omistajat saavat talon viikonlopun aikana kunnialla tyhjennettyä. Urakkaa heillä riittääkin, sillä tavaraa heillä on melkein kahden perheen edestä. Mielestäni ottamistani kuvista ei edes kunnolla välity tavarapaljous. Uskon, että remontin ja oman sisustuksen jälkeen asunto on kuitenkin aivan toisen näköinen.

Tässä on meidän tuleva olohuone. Edellisillä asukkailla jääkaappipakastin on pitänyt laittaa olohuoneen puolelle, koska keittiöstä on tila loppunut kesken. Me sen sijaan laajennamme keittiötä, kaadamme yhden väliseinän, jonka edelliset omistajat olivat siihen rakentaneet saadakseen viisihenkiselle perheelle yhden makuuhuoneen lisää.

Olohuoneeseen me emme varsinaisesti tee mitään ihmeitä. Ainoa muutos, joka sinne jollain aikataululla tehdään, on leivinuunin vaihtaminen kakluuniin. Tällä hetkellä olohuoneessa voi siis paistella karjalanpiirakoita ja keittää puuhellalla aamuteet. Ihan kiva juttu, mutta ei kuitenkaan niin kiva juttu olohuoneessa. Koska kakluunien hinnat hipovat pilviä, ei auta muuta kuin venyttää senttejä säästötilille. Olohuoneen kalustuksesta tulee vaalea, vastapainoksi tummalle hirsiseinälle. Valkoisen nahkasohvan kanssa haaveilen sellaisesta vanhasta, sammaleenvihreästä, samettikankaisesta, pehmeästä nojatuolista. Vielä ei ole oikeanlaista helmeä löytynyt.

Keittiön järvimaisema saa meillä jäädä vain ikkunaan, eli lieden takana oleva maisema lähtee ilahduttamaan kaatopaikan rottia. Purkutuomion saa myös seinillä olevat paneelit. Laajennetun keittiön seinät maalataan hyvin vaalealla maitokahvinruskealla. Mahdolliset värit tulevat sisutuksesta. Keittiönpöydän toiselle pitkälle sivulle on tulossa sohva, ehkä siihen voisi laittaa jotain veikeitä, erilaisia tyynyjä. Jollain aikataululla vaihdamme keittiön tasot massiivipuutasoiksi, nyt ne ovat jotain ei niin kivaa laminaattia.

Tämä kuva on otettu olohuoneesta eteiseen, jossa näkyykin yksi vanhoista, kauppahintaan sisällytetyistä kaapistoista.

Tuo kaapisto siirtyy toisaalle ja sen takaa paljastuva seinä tapetoidaan tällaisella tapetilla:

Markku nikkaroi jollain aikataululla tuohon seinustalle sellaisen puisen, koko seinän levyisen, valkoiseksi maalatun vetolaatikoston, jonka päälle voi istahtaa, joka voi kätkeä laukut, huivit ja tumput.. Seinälle tulee kirpparilta löydetty iso peili. Vastapäiselle seinälle taas jää tämä kaapisto.

Ulko-ovea vastapäätä nousevat rappuset yläkertaan. Nämä kaipaavat ”pientä” käsittelyä.

Täytyy nikkaroida uudet askellaudat. Talossa on jossain vaiheessa asunut melkoinen virittelijä, sillä vanhojen askellautojen päälle on laitettu lastulevyä, jonka päälle on liimattu kokolattiamatto. Myyjäpariskunta taas on peittänyt ruman kokolattiamaton räsymatoilla. Kukin tyylillään. Tällaista ajankertymää en kotiini halua. Rappukäytävän seinustaan tulee tätä tapettia.

Yläkerran aulan seinät maalataan muutoin samalla vaaleanharmaalla maalilla kuin alakerran eteistilat, paitsi yhdelle seinustalle on tulossa tällaista harmaata tapettia, jossa on ohuet valkoiset raidat.
Yläkerran vessasta haluaisin rappukäytävän tavoin mustavalkoisen. Tosin tästä on vielä Markun kanssa keskusteltavaa. Olen ajatellut, että yhdelle seinälle voisi tulla hieman vessaluettavaa, tällaista sanomalehtitapettia. Tosin lukuelämyksessä auttaa, jos osaa ranskankieltä.

Meidän makuuhuoneeseen tulee myös harmahtava tapetti, tällainen.

Vilhon huone maalataan kenties tämän sävyiseksi.

Siinä oli kotimme perusvärimaailma. Melko harmaatahan tuo on, mutta väriä kotiimme tuovat ihmiset ja sisustus, sen suhteen väriä ei sitten säästelläkään.

Ja niin, onhan meillä melko värintäyteinen kylpyhuone. Itse en kauheasti tuollaisesta sinisestä tykkää, mutta mielestäni noiden mosaiikkilaattojen yhdistelmä toimii tuon lattialaatoituksen kanssa. Kylpyhuone saa siis olla tällaisenaan, paitsi että poistamme katossa olevat sähkönsiniset led-valot sekä seinällä olevat sähkönsiniset neljä lasitiiltä.


Mitään kauhean isoa tuossa remontissa ei siis ole, mutta sitäkin enemmän kaikkea pientä. Miltei kaikkialle pitää laittaa katto- ja lattialistat. Niiden kuuluu olla leveät tuollaisessa vanhassa talossa, leveät, leveät, leveät. Alakerrassa seiniä pitää todennäköisesti levyttää ennen maalausta ja tapetointia. Se tietää pakkelointia ja hiontaa. Laajennetun keittön katto täytyy tehdä osin uusiksi. Yläkerrassa paneloimme katon, hiomme lautalattian ja maalaamme sen valkoiseksi. Ja onhan noita, monia pieniä juttuja. Osa jutuista jää suosiolla tulevaisuuteen. Yksi niistä on nykyisen kodinhoitohuoneen muuntaminen yläkerrasta makuuhuoneeksi. Kylpyhuone on meille riittävän tilava. Sinne mahtuu vielä pesutorni ja kaapistoja. Toistaiseksi kodinhoitohuone saa olla yläkerrassa. Olemme laskeskelleet, että töihin menisi 18 täyttä työpäivää. Käytäntö on tosin aina erilainen, sitä voitte seurata täältä blogista. Osan illoista pystymme työskentelemään yhdessä, mutta ei niitä kamalan montaa ole, koska pieni Vilho kaipaa äidin ja isän syliä sekä leikkiseuraa päiväkotipäivien jälkeen. Kuitenkin noin niin kuin teoriassa, remontti on valmis lokakuussa. Aika huikeeta.

Tuntuu aika mainiolta, että meillä on nyt oma koti Pispalasta. Olemme aina puhuneet, että jossain vaiheessa haluaisimme oman pysyvän kodin Pispalasta, mutta olimme ajatelleet sen tapahtuvan vasta useampien vuosien päästä. Joskus unelmat vain ovat lähempänä kuin osaa aavistaakaan.

Tervetuloa remonttipölyn sekaan. Jos jollain on ylimääräistä aikaa, olette tervetulleita Päivölänkadulle auttelemaan - milloin vaan!

Yhtiökokous

Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, tuleva kotimme on vanha hirsitalo Pispalanharjun päältä. Talo kuuluu kuitenkin asunto-osakeyhtiöön jossa on meidän talomme lisäksi yksi paritalo ja toinen pieni erillistalo. Tänään kävimme istumassa ylimääräisessä yhtiökokouksessa, jossa käsiteltiin uutta yhtiöjärjestystä ja samalla tuli tutustuttua uusiin naapureihimme. Oikein mukavilta vaikuttavat kaikki, sen puoleen talohankinta kuullostaa entistä paremmalta!


Tuleva remontti- ja muuttoaikataulumme on myös selvinnyt sen verran, että tulemme saamaan avaimet kahden viikon kuluttua ja pääsemme siis aloittamaan remontin syyskuun alussa. Tällä viikolla olemme vielä menossa mittailemaan seiniä tapettitilausta varten. Heinätorin entiset huonekalut odottavat varastohallissa Ylöjärvellä, uusia huonekaluja tulemme hankkimaan vain vähän. Yksi vuodesohva on jo tilattu Askosta, olohuoneen sohvan ja uuden sängyn tilaamme vasta sitten kun remontti on loppusuoralla. Remonttia varten olen ehtinyt ostaa 600 metriä kattopaneelia, tikkaat, uuden akkuporakoneen ja jiirisirkkelin. Vielä pitäisi hankkia jonkinlainen rakennussirkkeli / pöytäsaha / miksikä sitä pitäisi kutsua. 





Kari Hotakainen on eräs suosikkikirjailijoistani, jonka tunnetuimmat teokset ovat Klassikko ja Juoksuhaudantie. Jälkimmäinen kirja kertoo Matti Virtasesta, joka yrittää kaikin keinoin hankkia itselleen omakotitaloa Helsingistä, saadakseen pois kotoa muuttaneet vaimonsa ja tyttärensä palaamaan luokseen. Päästäkseen omakotitalon omistajaksi, Virtanen on valmis äärimmäisiin tekoihin rahan hankkimiseksi sekä sopivan kohteen löytämiseksi. Hän tarkkailee talon omistajia ja heidän elämäänsä ja lopulta yrittää pakottaa vanhaa pariskuntaa luovuttamaan talonsa itselleen.

Kuukausi sitten sunnuntaina asuntoja katseltuamme jäi hieman arveleva tuntuma viimeisestä kohteesta. Vaikka hintapyyntö oli kaavailemaamme paljon korkeampi, vaikutti asunto yksinkertaisesti niin mukavalta, että siihen piti tutustua tarkemmin. Asuntoesittelykierroksen jälkeen haimme Vilhon hoidosta ja päätimme vielä käydä katsomassa taloa ulkoa päin. Talon pihaan saapuessa havainnoimme, että talon omistaja oli rapsuttelemassa vanhaa maalipintaa irti ilmeisesti siistiäkseen hieman auringon polttamaa laudoitusta. Tietäen, että asunto oli ollut ensimmäisen kerran myynnissä jo 2010 vuoden loppupuolella, että parikin kiinteistövälittäjää oli sitä yrittänyt kaupata ja että asunnon pyyntihintaa oli laskettu hieman, päätin ottaa Matti Virtasen keinot käyttöön. Kävelin lähemmäs, työnsin pääni talon aidan yli ja kysyin talon omistajalta

"No, ei ole talo mennyt kaupaksi - vielä?"

Arvelen nähneeni pientä turhautumista ja ärtymystä omistajan silmissä kun hän katsoi kummissaan takaisin ja vastasi, että ei ole sopivaa ostajaehdokasta vielä tullut vastaan. Nopeassa keskustelussa selvitin tilanteemme, että olisimme kiinnostuneista talosta ja mahdollisesti tekemässä tarjousta, mutta varallisuutemme ei ehkä riittäisi talon hankintaan. Kerroin myös, että tulemme tästä syystä laskeskelemaan rahojamme ja tekemään tarjouksen joka tulee olemaan absoluuttinen maksimihinta jonka verran olemme kyvykkäitä talosta maksamaan.

Seuraavana päivänä kävimme pudottamassa postilaatikkoon vielä viestin, että voimme myös ostaa asunnon tekemällämme tarjoushinnalla ohi välittäjän. Näin myyjä säästäisi välityspalkkion. Tuo ehdotus ei sinänsä kuullostanut itsellenikään kovin reilulta, koska välittäjä vaikutti mukavalta ja yrittelijäältä, mutta Matti Virtanen oli näyttänyt minulle suunnan. Seuraavaksi sain kaivettua välittäjästä esiin sen tiedon, että viimeiseen neljään kuukauteen talosta ei oltu tehty yhtään tarjousta. Se tieto helpotti suunnitelmaamme, joten pistin sähköpostitse tarjouksen menemään, reippaasti alkuperäistä hintaa pienempi hinta, ja saatesanoina ilmoitin, että olemme valmiit keskustelemaan kaikista muista kaupan ehdoista paitsi hinnasta. Tämän jälkeen lähetin talon omistajalle sähköpostia kertoen, että tekemäni tarjouksen mukaan olemme valmiit maksamaan saman hinnan ohi välittäjän.

Arvelen myyjän vajonneen kesän aikana pieneen epätoivoon talonsa myynnin suhteen ja siksi ryhtyneen korjailemaan ulkomaalausta. Tästä pienestä epätoivosta huolimatta ja huolimatta siitä, että olimme ainoat tarjouksen tehneet viimeiseen neljään kuukauteen, ei myyjä suostunut tarjottuun hintaan. Oikeastaan niin oletimmekin, koska tarjouksemme oli alueen hintataso huomioiden melkolailla alakanttiin. Myyjä teki kuitenkin vastatarjouksen joka oli hieman tekemäämme tarjousta korkeampi. Koska olin ilmoittanut, että tekemämme tarjous on meidän ehdoton maksimihintamme, emme luonnollisesti suostunut vastatarjoukseen.

Seuraavaksi järjestin paikalle hirsirakentamisen ammattilaisen tutkimaan talon kuntoa ja etsimään mahdollisia ongelmakohtia. Parin tunnin koputtelun, tarkastelun ja ihmettelyn jäljiltä mitään suuria ongelmia tai puutteita ei löytynyt. Ilmoitukseni siitä, että tekemämme tarjous oli absoluuttinen hintakattomme oli ihan totta. Tai melkein totta - hinta oli kokonaissumma Heinätorin myynnistä saadulle käteisvarallisuudelle sekä lainamäärälle jonka saisin pankista ilman mitään vakuuksia. Jos lainalle järjestyisi takaaja, olisimme saaneet vielä huomattavan paljon suuremmankin lainan. Koko totuutta ei ollut kuitenkaan järkevää kertoa myyjälle tai välittäjälle, joten tein uuden talosta uuden tarjouksen, joka oli arvoltaan neljä tuhatta euroa aiempaa tarjoustani korkeampi, mutta sisälsi nykyisen omistajan kalusteista haluamamme.

Ehkäpä epävakaasta taloudellisesta tilanteesta sekä hieman epäsiististä talon julkisivusta johtuen talolle ei ollut vielä löytynyt ostajaa, joten käytimme kaikki keinot saadaksemme myyntihinnan itsellemme sopivaksi. Lopulta kaupat sovittiin lähes 50000 euroa alle alkuperäisen pyyntihinnan ja välittäjäkin sai palkkionsa.Me saimme talon oman uskomukseni mukaan hyvään hintaan. Kaupanpäällisiksi tuli kolme hienoa, suurta vaatekaappia ehkä 1900-luvun puolivälistä tai alkupuolelta sekä hyvä pyykinpesukone ja kuivuri.

Kolme pankkia kilpailutettuamme päädyimme ottamaan lainan Nordeasta, vaikka Nordean ensimmäinen tarjous oli kaikista saamistamme tarjouksista korkein. Alkuperäinen suunniteltu lainasumma nousi hieman, koska vähän rahaa piti varata myös nyt tehtävälle remontille. Nordealle tarjouksen mukaan olisimme joutuneet maksamaan kaikkiaan noin 1250 euroa järjestelypalkkiota sisältäen valtiontakauksen perustamiskulut. Ilmoitin Nordeaan, että haluaisin pysyä heidän asiakkaanaan, mutta heidän tarjouksensa on valitettavasti korkein kaikista saamistamme tarjouksista. Vastineeksi saimme terveiset pankista, että poikkeuksellisesti emme tarvitse lainallemme lisävakuuksia jolloin säästämme valtiontakaukseen maksun ja lainan järjestelykulut pudotettiin samalla 300 euroon. Eli lainan perustamiseen liittyvät 1250 euron kulut muuttuivat 300 euroksi vain yhden sähköpostin perusteella. Samalla Nordea myös pudotti korkomarginaalinsa samalle tasolle kahden muun kilpailuttamamme pankin kanssa, joten päätöksen teko ei ollut vaikeaa.

Keskiviikkona olemme menossa pankkiin sopimaan asuntolainasta ja sen jälkeen talolle mittailemaan seiniä. Remontti alkaa siis reilun kahden viikon kuluttua.