Olimme kasanneet listalle kolme kohdetta jotka ilmoitusten perusteella vaikuttivat ihan mahdollisilta vaihtoehdoilta uudeksi kodiksemme. Mitään suurta kiirettä asuntohankinnallemme ei toki ollut, mutta vaikutti hyvältä ajatukselta hieman selvitellä minkälaisia asuntoja oli juuri nyt tarjolla. Oli suuri kaksio Tampereen Käpylästä, vanha rintamamiestalon tyylinen puutalo Hyhkystä ja pieni luhtitalo kolmio myös Hyhkystä, ihan pyhäjärven rannasta. Kaikissa asunnoissa oli jotain mukavaa, mutta kuitenkin kaikista niistä puuttui jotain.
Joskus viime talvena olimme katselleet kuvien perusteella hieman omituisen näköistä vanhaa hirsitaloa Pispalan harjun päältä. Asunnosta pyydettiin pitkälti yli kolmesataa tuhatta. Huolimatta siitä, että parikin välittäjää oli yrittänyt asuntoa myydä, se ei ollut mennyt kaupaksi. Kuvien perusteella talossa oli kuitenkin myös paljon hyvää, ainakin meidän silmäämme. Jotkut sisustusratkaisuista ja hieman kesken jäänyt pintaremontin viimeistely puuttuvine listoineen ja kattopaneleineen antoivat asunnosta hieman sekavan kuvan. Milla oli kuitenkin asuntolistamme alareunaan viimeiseksi kirjoittanut pienellä talon osoitteen. Ei siksi, että tuota taloa olisimme ostamassa, vaan siksi, että halusimme molemmat nähdä syyn sille, miksi talo ei ollut mennyt kaupaksi edes alennetulla hintapyynnöllä.
Asuntoon sisään astuessa eteinen näytti sotkuiselta ja alakerran huoneet hieman sekavilta. Asunnossa oli kuitenkin jonkun hirsitalorakentamisen ammattilaisen johdolla pari vuotta sitten rakennetut sauna ja keittiö, sekä koko lattia perustuksia myöten talon toiseen päähän. Myös vedet ja viemäröinnit oli tuolloin uusittu kokonaan. Asuntoesittelyssä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi toinen pariskunta. Alakerrassa olohuonetta ja keittiötä katsellessa totesin Millalle, että kun yrittää unohtaa tuon asukkaiden sekasotkun, talo itsessään kaiken sen sotkun alla ei näytä ollenkaan hullummalle.
Talossa oli n. 110 neliötä, mutta tavaraa niin paljon että talossa asunut perhe olisi tarvinnut 250 neliötä tilaa ympärilleen. Ahdasta tavaroiden täyttämiä rappusia yläkertaan kiivettyämme sama tavaran paljous jatkui myös yläkerrassa. Asunto itsessään vaikutti silmääni kuitenkin hyvin mukavalta - juuri meille sopivalta vanhalta hirsitalolta. Ullakolle astuttua ja tätä maisemaa hetken katseltua tuo tuntuma ei ainakaan kaikonnut minnekään:
omaa pihaa talossa ei toki ole nimeksikään - vaikka asunto onkin ihan oma itsenäinen rakennuksensa, on asumismuoto Pispalan tyyliin enemmänkin rivitalomaista. Pispalan pienimmät tontit ovat 200 neliöisiä. Oikeasti.
Ulkoa päin talo näytti joltain ihan muulta kuin yli satavuotiaalta hirsitalolta. Ikkunat oli vaihdettu 30 vuotta sitten ja ikkunat olivat oman aikansa näköiset. Lisäksi ullakkolaajennuksen yhteydessä kun ullakolle oli rakennettu uusia ikkunoita, alakerrasta oli jostain syystä peitetty ullakkoikkunoiden pinta-alaa vastaava määrä ikkunoita. Se näkyi myös ulkolaudoituksessa jota ei oltu vaihdettu vaan hieman rumasti paikkailtu. Lisäksi talon väritys oli hieman.. epäonnistunut.
Kaikista pienistä ongelmakohdista sekä reippaasti suunnitelemamme budjetin yli menevästä hinnasta huolimatta tuli jotenkin sellainen olo että tuossa voisi olla meidän kotimme. Remonttia se vaatisi, mutta vaikutti vaan niin persoonalliselta ja hyvin muokattavissa olevalta. Hinnasta käytiin kinastelua viikon ajan ja lopulta päädyttiin molempia tyydyttävään ratkaisuun. Kaupat tehdään ylihuomenna, torstaina. Remontti alkaa joko syyskuun alussa tai lokakuun alussa, riippuen miten nykyinen omistajaperhe saa itselleen tilapäisen vuokra-asunnon.
Remonttimme vaiheita voi siis seurata syksyn aikana täältä. Alkuun erilaista siistimistä sisätiloissa ja aiemman remontin loppuun saattaminen. Ensi vuonna tai sitten seuraavana vuonna edessä on mahdollisesti ikkunaremontti ja ulkolaudoituksen paikkailua ja maalausta. Innokkaat remonttiapulaiset voivat ilmoittautua henkilökohtaisesti minulle tai Millalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti