Tuleva remontti- ja muuttoaikataulumme on myös selvinnyt sen verran, että tulemme saamaan avaimet kahden viikon kuluttua ja pääsemme siis aloittamaan remontin syyskuun alussa. Tällä viikolla olemme vielä menossa mittailemaan seiniä tapettitilausta varten. Heinätorin entiset huonekalut odottavat varastohallissa Ylöjärvellä, uusia huonekaluja tulemme hankkimaan vain vähän. Yksi vuodesohva on jo tilattu Askosta, olohuoneen sohvan ja uuden sängyn tilaamme vasta sitten kun remontti on loppusuoralla. Remonttia varten olen ehtinyt ostaa 600 metriä kattopaneelia, tikkaat, uuden akkuporakoneen ja jiirisirkkelin. Vielä pitäisi hankkia jonkinlainen rakennussirkkeli / pöytäsaha / miksikä sitä pitäisi kutsua.
Kari Hotakainen on eräs suosikkikirjailijoistani, jonka tunnetuimmat teokset ovat Klassikko ja Juoksuhaudantie. Jälkimmäinen kirja kertoo Matti Virtasesta, joka yrittää kaikin keinoin hankkia itselleen omakotitaloa Helsingistä, saadakseen pois kotoa muuttaneet vaimonsa ja tyttärensä palaamaan luokseen. Päästäkseen omakotitalon omistajaksi, Virtanen on valmis äärimmäisiin tekoihin rahan hankkimiseksi sekä sopivan kohteen löytämiseksi. Hän tarkkailee talon omistajia ja heidän elämäänsä ja lopulta yrittää pakottaa vanhaa pariskuntaa luovuttamaan talonsa itselleen.
Kuukausi sitten sunnuntaina asuntoja katseltuamme jäi hieman arveleva tuntuma viimeisestä kohteesta. Vaikka hintapyyntö oli kaavailemaamme paljon korkeampi, vaikutti asunto yksinkertaisesti niin mukavalta, että siihen piti tutustua tarkemmin. Asuntoesittelykierroksen jälkeen haimme Vilhon hoidosta ja päätimme vielä käydä katsomassa taloa ulkoa päin. Talon pihaan saapuessa havainnoimme, että talon omistaja oli rapsuttelemassa vanhaa maalipintaa irti ilmeisesti siistiäkseen hieman auringon polttamaa laudoitusta. Tietäen, että asunto oli ollut ensimmäisen kerran myynnissä jo 2010 vuoden loppupuolella, että parikin kiinteistövälittäjää oli sitä yrittänyt kaupata ja että asunnon pyyntihintaa oli laskettu hieman, päätin ottaa Matti Virtasen keinot käyttöön. Kävelin lähemmäs, työnsin pääni talon aidan yli ja kysyin talon omistajalta
"No, ei ole talo mennyt kaupaksi - vielä?"
Arvelen nähneeni pientä turhautumista ja ärtymystä omistajan silmissä kun hän katsoi kummissaan takaisin ja vastasi, että ei ole sopivaa ostajaehdokasta vielä tullut vastaan. Nopeassa keskustelussa selvitin tilanteemme, että olisimme kiinnostuneista talosta ja mahdollisesti tekemässä tarjousta, mutta varallisuutemme ei ehkä riittäisi talon hankintaan. Kerroin myös, että tulemme tästä syystä laskeskelemaan rahojamme ja tekemään tarjouksen joka tulee olemaan absoluuttinen maksimihinta jonka verran olemme kyvykkäitä talosta maksamaan.
Seuraavana päivänä kävimme pudottamassa postilaatikkoon vielä viestin, että voimme myös ostaa asunnon tekemällämme tarjoushinnalla ohi välittäjän. Näin myyjä säästäisi välityspalkkion. Tuo ehdotus ei sinänsä kuullostanut itsellenikään kovin reilulta, koska välittäjä vaikutti mukavalta ja yrittelijäältä, mutta Matti Virtanen oli näyttänyt minulle suunnan. Seuraavaksi sain kaivettua välittäjästä esiin sen tiedon, että viimeiseen neljään kuukauteen talosta ei oltu tehty yhtään tarjousta. Se tieto helpotti suunnitelmaamme, joten pistin sähköpostitse tarjouksen menemään, reippaasti alkuperäistä hintaa pienempi hinta, ja saatesanoina ilmoitin, että olemme valmiit keskustelemaan kaikista muista kaupan ehdoista paitsi hinnasta. Tämän jälkeen lähetin talon omistajalle sähköpostia kertoen, että tekemäni tarjouksen mukaan olemme valmiit maksamaan saman hinnan ohi välittäjän.
Arvelen myyjän vajonneen kesän aikana pieneen epätoivoon talonsa myynnin suhteen ja siksi ryhtyneen korjailemaan ulkomaalausta. Tästä pienestä epätoivosta huolimatta ja huolimatta siitä, että olimme ainoat tarjouksen tehneet viimeiseen neljään kuukauteen, ei myyjä suostunut tarjottuun hintaan. Oikeastaan niin oletimmekin, koska tarjouksemme oli alueen hintataso huomioiden melkolailla alakanttiin. Myyjä teki kuitenkin vastatarjouksen joka oli hieman tekemäämme tarjousta korkeampi. Koska olin ilmoittanut, että tekemämme tarjous on meidän ehdoton maksimihintamme, emme luonnollisesti suostunut vastatarjoukseen.
Seuraavaksi järjestin paikalle hirsirakentamisen ammattilaisen tutkimaan talon kuntoa ja etsimään mahdollisia ongelmakohtia. Parin tunnin koputtelun, tarkastelun ja ihmettelyn jäljiltä mitään suuria ongelmia tai puutteita ei löytynyt. Ilmoitukseni siitä, että tekemämme tarjous oli absoluuttinen hintakattomme oli ihan totta. Tai melkein totta - hinta oli kokonaissumma Heinätorin myynnistä saadulle käteisvarallisuudelle sekä lainamäärälle jonka saisin pankista ilman mitään vakuuksia. Jos lainalle järjestyisi takaaja, olisimme saaneet vielä huomattavan paljon suuremmankin lainan. Koko totuutta ei ollut kuitenkaan järkevää kertoa myyjälle tai välittäjälle, joten tein uuden talosta uuden tarjouksen, joka oli arvoltaan neljä tuhatta euroa aiempaa tarjoustani korkeampi, mutta sisälsi nykyisen omistajan kalusteista haluamamme.
Ehkäpä epävakaasta taloudellisesta tilanteesta sekä hieman epäsiististä talon julkisivusta johtuen talolle ei ollut vielä löytynyt ostajaa, joten käytimme kaikki keinot saadaksemme myyntihinnan itsellemme sopivaksi. Lopulta kaupat sovittiin lähes 50000 euroa alle alkuperäisen pyyntihinnan ja välittäjäkin sai palkkionsa.Me saimme talon oman uskomukseni mukaan hyvään hintaan. Kaupanpäällisiksi tuli kolme hienoa, suurta vaatekaappia ehkä 1900-luvun puolivälistä tai alkupuolelta sekä hyvä pyykinpesukone ja kuivuri.
Kolme pankkia kilpailutettuamme päädyimme ottamaan lainan Nordeasta, vaikka Nordean ensimmäinen tarjous oli kaikista saamistamme tarjouksista korkein. Alkuperäinen suunniteltu lainasumma nousi hieman, koska vähän rahaa piti varata myös nyt tehtävälle remontille. Nordealle tarjouksen mukaan olisimme joutuneet maksamaan kaikkiaan noin 1250 euroa järjestelypalkkiota sisältäen valtiontakauksen perustamiskulut. Ilmoitin Nordeaan, että haluaisin pysyä heidän asiakkaanaan, mutta heidän tarjouksensa on valitettavasti korkein kaikista saamistamme tarjouksista. Vastineeksi saimme terveiset pankista, että poikkeuksellisesti emme tarvitse lainallemme lisävakuuksia jolloin säästämme valtiontakaukseen maksun ja lainan järjestelykulut pudotettiin samalla 300 euroon. Eli lainan perustamiseen liittyvät 1250 euron kulut muuttuivat 300 euroksi vain yhden sähköpostin perusteella. Samalla Nordea myös pudotti korkomarginaalinsa samalle tasolle kahden muun kilpailuttamamme pankin kanssa, joten päätöksen teko ei ollut vaikeaa.
Keskiviikkona olemme menossa pankkiin sopimaan asuntolainasta ja sen jälkeen talolle mittailemaan seiniä. Remontti alkaa siis reilun kahden viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti