Kolme yötä jouluun on!

Maanantaina se alkaa, kuukauden remontti. Tiistaina teimme loppukaupat, näimme haperoituneet osakepaperit ja saimme jo yhden avaimen. Tulevana maanantaina saamme loputkin avaimet ja pääsemme tutustumaan tulevaan kotiimme lähemmin. Jännittää! Toivottavasti edelliset omistajat saavat talon viikonlopun aikana kunnialla tyhjennettyä. Urakkaa heillä riittääkin, sillä tavaraa heillä on melkein kahden perheen edestä. Mielestäni ottamistani kuvista ei edes kunnolla välity tavarapaljous. Uskon, että remontin ja oman sisustuksen jälkeen asunto on kuitenkin aivan toisen näköinen.

Tässä on meidän tuleva olohuone. Edellisillä asukkailla jääkaappipakastin on pitänyt laittaa olohuoneen puolelle, koska keittiöstä on tila loppunut kesken. Me sen sijaan laajennamme keittiötä, kaadamme yhden väliseinän, jonka edelliset omistajat olivat siihen rakentaneet saadakseen viisihenkiselle perheelle yhden makuuhuoneen lisää.

Olohuoneeseen me emme varsinaisesti tee mitään ihmeitä. Ainoa muutos, joka sinne jollain aikataululla tehdään, on leivinuunin vaihtaminen kakluuniin. Tällä hetkellä olohuoneessa voi siis paistella karjalanpiirakoita ja keittää puuhellalla aamuteet. Ihan kiva juttu, mutta ei kuitenkaan niin kiva juttu olohuoneessa. Koska kakluunien hinnat hipovat pilviä, ei auta muuta kuin venyttää senttejä säästötilille. Olohuoneen kalustuksesta tulee vaalea, vastapainoksi tummalle hirsiseinälle. Valkoisen nahkasohvan kanssa haaveilen sellaisesta vanhasta, sammaleenvihreästä, samettikankaisesta, pehmeästä nojatuolista. Vielä ei ole oikeanlaista helmeä löytynyt.

Keittiön järvimaisema saa meillä jäädä vain ikkunaan, eli lieden takana oleva maisema lähtee ilahduttamaan kaatopaikan rottia. Purkutuomion saa myös seinillä olevat paneelit. Laajennetun keittiön seinät maalataan hyvin vaalealla maitokahvinruskealla. Mahdolliset värit tulevat sisutuksesta. Keittiönpöydän toiselle pitkälle sivulle on tulossa sohva, ehkä siihen voisi laittaa jotain veikeitä, erilaisia tyynyjä. Jollain aikataululla vaihdamme keittiön tasot massiivipuutasoiksi, nyt ne ovat jotain ei niin kivaa laminaattia.

Tämä kuva on otettu olohuoneesta eteiseen, jossa näkyykin yksi vanhoista, kauppahintaan sisällytetyistä kaapistoista.

Tuo kaapisto siirtyy toisaalle ja sen takaa paljastuva seinä tapetoidaan tällaisella tapetilla:

Markku nikkaroi jollain aikataululla tuohon seinustalle sellaisen puisen, koko seinän levyisen, valkoiseksi maalatun vetolaatikoston, jonka päälle voi istahtaa, joka voi kätkeä laukut, huivit ja tumput.. Seinälle tulee kirpparilta löydetty iso peili. Vastapäiselle seinälle taas jää tämä kaapisto.

Ulko-ovea vastapäätä nousevat rappuset yläkertaan. Nämä kaipaavat ”pientä” käsittelyä.

Täytyy nikkaroida uudet askellaudat. Talossa on jossain vaiheessa asunut melkoinen virittelijä, sillä vanhojen askellautojen päälle on laitettu lastulevyä, jonka päälle on liimattu kokolattiamatto. Myyjäpariskunta taas on peittänyt ruman kokolattiamaton räsymatoilla. Kukin tyylillään. Tällaista ajankertymää en kotiini halua. Rappukäytävän seinustaan tulee tätä tapettia.

Yläkerran aulan seinät maalataan muutoin samalla vaaleanharmaalla maalilla kuin alakerran eteistilat, paitsi yhdelle seinustalle on tulossa tällaista harmaata tapettia, jossa on ohuet valkoiset raidat.
Yläkerran vessasta haluaisin rappukäytävän tavoin mustavalkoisen. Tosin tästä on vielä Markun kanssa keskusteltavaa. Olen ajatellut, että yhdelle seinälle voisi tulla hieman vessaluettavaa, tällaista sanomalehtitapettia. Tosin lukuelämyksessä auttaa, jos osaa ranskankieltä.

Meidän makuuhuoneeseen tulee myös harmahtava tapetti, tällainen.

Vilhon huone maalataan kenties tämän sävyiseksi.

Siinä oli kotimme perusvärimaailma. Melko harmaatahan tuo on, mutta väriä kotiimme tuovat ihmiset ja sisustus, sen suhteen väriä ei sitten säästelläkään.

Ja niin, onhan meillä melko värintäyteinen kylpyhuone. Itse en kauheasti tuollaisesta sinisestä tykkää, mutta mielestäni noiden mosaiikkilaattojen yhdistelmä toimii tuon lattialaatoituksen kanssa. Kylpyhuone saa siis olla tällaisenaan, paitsi että poistamme katossa olevat sähkönsiniset led-valot sekä seinällä olevat sähkönsiniset neljä lasitiiltä.


Mitään kauhean isoa tuossa remontissa ei siis ole, mutta sitäkin enemmän kaikkea pientä. Miltei kaikkialle pitää laittaa katto- ja lattialistat. Niiden kuuluu olla leveät tuollaisessa vanhassa talossa, leveät, leveät, leveät. Alakerrassa seiniä pitää todennäköisesti levyttää ennen maalausta ja tapetointia. Se tietää pakkelointia ja hiontaa. Laajennetun keittön katto täytyy tehdä osin uusiksi. Yläkerrassa paneloimme katon, hiomme lautalattian ja maalaamme sen valkoiseksi. Ja onhan noita, monia pieniä juttuja. Osa jutuista jää suosiolla tulevaisuuteen. Yksi niistä on nykyisen kodinhoitohuoneen muuntaminen yläkerrasta makuuhuoneeksi. Kylpyhuone on meille riittävän tilava. Sinne mahtuu vielä pesutorni ja kaapistoja. Toistaiseksi kodinhoitohuone saa olla yläkerrassa. Olemme laskeskelleet, että töihin menisi 18 täyttä työpäivää. Käytäntö on tosin aina erilainen, sitä voitte seurata täältä blogista. Osan illoista pystymme työskentelemään yhdessä, mutta ei niitä kamalan montaa ole, koska pieni Vilho kaipaa äidin ja isän syliä sekä leikkiseuraa päiväkotipäivien jälkeen. Kuitenkin noin niin kuin teoriassa, remontti on valmis lokakuussa. Aika huikeeta.

Tuntuu aika mainiolta, että meillä on nyt oma koti Pispalasta. Olemme aina puhuneet, että jossain vaiheessa haluaisimme oman pysyvän kodin Pispalasta, mutta olimme ajatelleet sen tapahtuvan vasta useampien vuosien päästä. Joskus unelmat vain ovat lähempänä kuin osaa aavistaakaan.

Tervetuloa remonttipölyn sekaan. Jos jollain on ylimääräistä aikaa, olette tervetulleita Päivölänkadulle auttelemaan - milloin vaan!