Markulle pitää kyllä nostaa hattua. Hän on remontoinut lähestulkoon jokaisena päivänä nyt jo miltei kahden kuukauden ajan. Eilen hän taisi sanoa ensimmäisen kerran, että remontti kyllästyttää.
Itse pääsin viikonloppuna tekemään aivan uusia juttuja. Luonamme oli Markun sisko Reetta, jonka kanssa laitoin yläkerran makuuhuoneeseen paneelikattoa. Olin yllättynyt, kuinka helppoa katon laittaminen olikaan. Toinen leikkasi paneelit oikean mittaisiksi ja toinen nakutteli ne kattoon. Työ oli nopeasti palkitsevaa, sillä katon ilme muuttui valkoiseksi maalatuilla paneeleilla välittömästi. Nythän yläkerran katossa on ollut sellaiset lasikuitutapeteilla päällystetyt levyt, jotka eivät miellyttäneet minua lainkaan. Jotenkin tuo uusi paneelikatto tuo kattohirret kauniimmin esille. Tykkään! Enkä malta odottaa sitä, että pääsemme remontoimaan myös yläkerran loppuun.
Niin ja sellainen seikka täytyy mainita, että homenäytteiden tulokset olivat normaalit, kuten jo itse epäilimmekin, mutta hyvä kun saimme asialle myös varmuuden. Nyt siis saattaa laittaa yläkertaankin kattoa hyvillä mielin.
Viikonloppuna pääsin myös kokeilemaan toista uutta juttua, jyrsintää. Oviaukkoihin tulevien puulevyjen reunoja jyrsiessä tuli mieleen lämpimiä muistoja ala-asteen 3.luokan puukäsityötunneilta. Tykkäsin puukäsityötunneista, tosin ehkä hieman vääristä syistä. Olin nimittäin kovin rakastunut puukäsityön opettajaan. Opettajamme taisi huomata pienen tytön ihastumisen, sillä sain tuolta opettajalta lukukauden vaihteessa puisen sydämen.
Itse voisin nyt veistellä suuret sydämet sekä Markun äidille että omille vanhemmilleni. He kaikki ovat antaneet ison avun ja tuen hoitamalla ja leikittämällä Vilhoa viikonloppuisin. Kiitos!
Hei mä sain samanlaisen punaisen puusydämen Hannulta :) Siihen oli vielä kaiverrettu nimikin... Mä muistan kun kuljettiin sen perässä käytävällä, Hannulla kun oli hyväntuoksuista partavettä :). Vaan nyt alkoi epäilyttämään, oliko Hannu opettajan etunimi vai muistanko väärin?
VastaaPoistaMäkin tykkäsin puutöistä, tykkään vieläkin. Haaveissa omakotitalo, jonne saa oman pikkuverstaan vaikka autotalliin. Sitä päivää varten jemmassa onkin odottamassa kunnostusta mm. kaksi vanhaa puusohvaa...
Niin ja tosiaan, mekin tehdään remppaa. Ei ihan niin kokonaisvaltaista kuin te, mutta seinäpintoja laitetaan uusiksi. Tapetointia ja maalausta. Nyt ollaan jo voiton puolella. Vaan ymmärrämme toisiamme hyvin, kun on pieni lapsi, niin aika on kortilla, kun lapsi tarvitsee kaitsijaa. Mutta onneksi meillä nukutaan hyviä päiväunia, äsken sain makuuhuoneen ikkunaseinän maalattua Peetun katsellessa päiväunia ulkosalla :)
Tsemppiä remontin loppuun saattamisessa. Saatte varmasti ihanan kodin, kirjaimellisesti huippusijainnilla!
terkuin Eeva ja pikkumaalari Peetu
Eeva, mu pitikin kirjoittaa, että ope antoi toisellekin ihastuneelle puusydämen, mutta muistin, että se olisi ollut Tuire. :) Se olitkin sinä. Muistan, että jonkun toisen kanssa kihertelimme koulun käytävillä, jos ope meni ohi. Ja juu, kyllä nimi oli Hannu, Kujansivun Hannu. Partaveden tuoksua en muista, mutta muuten se oli vaan niiiiin ihana - silloin.
VastaaPoistaEilen asiaa mietiskellessä hämmästelin sitä, että mielestäni tuo sama ope oli meillä seiskalla musiikissa. Miten se on mahdollista?
Voimia teillekin remontointiin! Teille tulee varmasti kiva koti, kun tykkäsin siitä jo sinisenäkin. :)