Alatalon yläpuolella

Ensimmäinen levy, jonka lapsena sain, oli Mikko Alatalon lastenlaulukokoelma. Omien muistikuvieni mukaan kuuntelin levyä lähes päivittäin ja etenkin levyn kappale Mummoni ja moukarinheitto on jäänyt hyvin mieleen. Ehkä siksi, että oli hauskaa ajatella omaa mummoani moukarinheittoringissä. "Turha pyöriä on, jossei irtoa, mummo kommentoi moukarinheittoa".

Joitakin vuosia myöhemmin W.A.S.P, Twisted Sister, Kiss ja Iron Maiden siirsivät Mikko Alatalon levyn kirjahyllyn viinyylilevyrivin viimeisimmäksi, mutta kyllä tuon sinisiin silmälaseihin sonnustautuvan kaverin musiikki tuli jo lapsuudessa tutuksi. Seuraava kosketus Mikko Alataloon on ollut -90 luvun lopussa, jolloin kaveriporukassamme usein viikonloppujen rientohin liittyen kuuntelimme "huonoa musiikkia". Tähän kategoriaan pääsivät vain kaikkein mauttomimmat ja hävyttömimmät kotimaisen musiikin lähihistorian aarteet. Mikko Alatalon tuotannosta säännöllisellä kuuntelulistalla oli mm. Neekeri, Maailmanlopun meininki ja Ihmisen ikävä toisen luo. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näistä ensimmäinen ei nimestään huolimatta varsinaisesti pidä sisällään rasistisia viestejä, vaikkakin youtubessa videon listallaan pitää nimimekki seppolehtofanclub. Seppo Lehdon faneilta on ehkä jäänyt sanat kuuntelematta loppuun asti.

Vuonna 1998 olin myös muuttanut Tahmelaan, Mikko Alatalon lähinaapurustoon, pieneen vuokra-asuntoon, jossa majailin noin vuoden ajan. Tuona vuonna törmäsin Mikkoon ja sinisiin silmälaseihin useinkin Kannaksenkatua ylöspäin harjun päälle kävellessäni. Vuoden 2003 lopusta vuoden 2006 alkuun asti asuimme Millan kanssa Kannaksenkatu 6:ssa, Mikko Alatalon naapurissa. Mikko oli tuolloin aloittanut kansanedustaja-uransa. Mikko ja Mikon vaimon suuri suu tulivat parissa vuodessa tutuiksi sen verran, että Alatalo tervehti kaupassa aina iloisesti ja kadulla vastaan kävellessään Mikon käsi nousi tervehdykseksi pystyyn jo 15 metriä ennen kohtaamista. Voipi tosin olla, että poliittista uraansa viritellyt herra laskeskeli vaan saavansa mahdollisia lisä-ääniä tuolla ystävällisyydellään. Ehkä Alatalon taktiikka toimi, koska Mikko tuli vuonna 2007 valituksi toiselle kansanedustajakaudelleen. Alatalon vaimon suuresta suusta nyt ei tässä viitsi suurempia mainita, siitä suusta suutuspäissä tulleet huudahdukset kun olivat vähintäänkin hieman hävyttömiä.

Nyt viiden vuoden erossaolon jälkeen on käynyt jälleen niin, että Mikko Alatalo on palannut elämäämme. Nyt asustelemme siis, kuten blogin otsikkokin kertoo, Alatalon yläpuolella : vajaa sata metriä Mikon kotiovelta rinnettä yläspäin. Alakerran remontti on pieniä viimeistelytöitä lukuunottamatta saatu valmiiksi ja viime viikon aikana olemme päässeet asettumaan taloksi. Yläkerta on vielä (lähes) kokonaan laittamatta, mutta yläkerran töiden pariin siirrymme lähiviikkoina. Kuvia alakerrasta ilmaantunee tänne, kunhan muuttolaatikot saadaan tyhjennettyä ja tavarat järjesteltyä.